Kultaportin kaunottaret

Kultaportin kaunottaret
Sara Medberg
Otava 2018
sivuja 445

Kohtasin tämän kirjan Instagramissa, niin kuin monen muunkin teoksen olen viime aikoina kohdannut. Olen äärimmäisen kiitollinen kaikista niistä vinkeistä, jotka olen kohdannut kirjagramissa. Ihan toinen maailma avautunut kirjatilin avaamisen jälkeen. Ja lukeminen on tullut myös aktiivisemmaksi tauon, jos sitä siksi voi sanoa, jälkeen. Tuntuu myös siltä, että on ainakin jonkin verran perillä tämän hetken kirjoista, mikä on ehdottomasti todella hyvä asia.

Mutta Kultaportin kaunottariin, jonka luin kahdessa päivässä. En kylläkään ilman 8intwo -lukumaratoonia olisi tätä kirjaa siinä ajassa lukenut. Tai no kieltämättä, nyt kesälomaillessa käyttää välillä paljon aikaa lukemiseen. Kohtasin Kultaportin kaunottaret ensin siis Istagamissa ja, koska minua kiinnostaa historialliset romanttiset tarinat, oli tämä heti pakko laittaa varaukseen. Harvemmin oikeastaan luen historiallisia romaaneja, mutta tämä osui juuri oikeaan saumaan, että halusin heti lukea.

Kultaportin kaunottaret sijoittuu 1870-luvun Turun seurapiireihin. Kolme nuorta neitoa tutustuvat kirjassa toisiinsa ja asuvat Kultaportin talossa ja käyvät naisväenkoulun debytanttikurssia. Adele Wilenius on 19-vuotias paronintytär, jolla on uudenaikaisia ajatuksia ja hän haluaisi opiskella. Margaretha Château on markiisittaren tytär, joka ei käytä silmälaseja, koska "Mamanin mukaan hieno nainen ei yksinkertaisesti voinut käyttää niin arvoa alentavaa kapistusta". Mamselli Beatrice Sommerin vanhemmat ovat menehtyneet ja hän asuu isosetänsä luona. Nämä kolme nuorta naista tapaavat ja ystävystyvät sekä tietenkin löytävät rakkauden, mutta ei tietenkään ilman ongelmia!

Vaikka tarina kieltämättä olikin aika arvattava, ei ollut vaikeuksia päätellä kenen kanssa kukakin menee yhteen, oli tarinaa silti viihdyttävää lukea. Jotkut ovat sanoneet kirjan olleen hieman harlekiinimainen ja olen itsekin samaa mieltä. Tämä ei minua haitannut, elän romantiikasta, mutta toisaalta, ei olisi haitannut jos harlekiinimaisuus olisi kokonaan uupunut. En ainakaan sen takia tähän kirjaan tarttunut.
Rehellisesti luen harvoin, nykyisin kuitenkin useammin, kirjoja, jotka sijoittuvat Suomeen. Joskus en sietänyt ajatusta Suomeen sijoittuvista kirjoista, enkä oikeastaan edes lukenut suomalaisten kirjoittamia kirjoja, paitsi heppakirjoja luin kyllä innolla, onneksi tästä olen jo ylitse päässyt, siis siitä suomalaisuudesta enkä heppakirjoista. Tällä kertaa yksi syistä mielenkiinnolleni tätä kirjaa kohtaan oli se, että se sijoittuu Turkuun. Minua kiinnosti millaista elämä olisi voinut olla Turussa 1870-luvulla ja kyllähän tämä hieman vastasi siihen. Nyt olen myös kiinnostunut lukemaan enemmän Suomeen sijoittuvia historiallisia kirjoja, joten hyviä vinkkejä otetaan vastaan.

Voisin sanoa, että Kultaportin kaunottaret oli melkein sellainen kuin sen arvelinkin olevan, vaikka toisaalta en sitä hirveästi ajatellut millainen se on, olin vain kuulostaa hyvältä kirjalta, varaukseen. Kultaportin kaunottaret oli mukavan kevyttä, viihdyttävää ja oikein hyvää lukemista kesälle. Eikä myöskään ihan kokonaan rakkautta, vaan ihan vähän mysteeriäkin, mikä kyllä yllätti, en tiennyt että siinä olisi semmoistakin.

Lainasin kirjan kirjastosta ja vain hitusen näin kauniista violeteista kansista, kirjakaupassa oli ihan pakko katsoa kansia ja kyllä, rakastuin. 

Harry Potter

Harry Potter ja Viisasten kivi kuvitettu
Harry Potter and the Philosopher's Stone, 1997
J.K. Rowling
kuvittanut Jim Kay
suomentanut Jaana Kapari
Tammi, 2015
sivuja 248

Harry Potter ja Salaisuuksien kammio
Harry Potter ans the Chamber of Secrets, 1998
J.K. Rowling
suomentanut Jaana Kapari
Tammi, 2002
sivuja 365

Joskus yläasteella ollessa luin Viisasten kiven ja Salaisuuksien kammion. Traagisesti aina kärsinyt tästä aukosta sivistyksessä, kun en ole muita lukenut. Muutamien ystävieni kanssa keskustelimme aiheesta kevättalvella, osa hämmästeli, kun en ollut lukenut ja osa kertoi etteivät hekään ole. Päädyimme siihen, että lukupiiri olisi todella mahtava. He, jotka ovat lukeneet voivat lukea uudelleen (tai olla lukematta ja vain saapua keskusteluun) ja he, jotka eivät ole vielä lukeneet, niin, no ainakin itse olen todella tyytyväinen, kun tämän vuoden loppuun mennessä olen lukenut kaikki Potterit!

Eilen meillä oli ensimmäinen lukupiiri tapaaminen kahdesta ensimmäisestä kirjasta, jonka aikana söimme paljon. Oli haasteellista pysyä vain kahdessa ensimmäisessä kirjassa tai no ei sinänsä minun, kun en ole muita lukenut, mutta muiden. Kohta varmaan luemme vain kaikki ja pidämme yhden suuren keskustelun. Rehellisesti haluaisin jo lukea Azkabanin vangin, mutta seuraavaan lukupiiriin on vielä kuukausi! Onneksi on muita hyviä kirjoja hyllyssä odottamassa.

Historiani Pottereiden kanssa on se, että olen aina pitänyt niistä elokuvista. Lukiossa ollessa katseltiin maratoonina kaikki kahdessa illassa, sen jälkeen niitä ei ole katsonut tai en ainakaan muista, että olisin. Seuraavana aamuna maratoonin jälkeen herätessä ensimmäinen ajatus oli, ettei Hermione palauttanut vanhempiensa muistia. Siinä kohtaa oli todella harmi, kun ei ollut lukenut kirjoja. Kämppis osasi kuitenkin vastata, mutta ei se hirveästi järkytystäni poistanut. Siitä on nyt jo muutama vuosi aikaa ja olen edelleen niin traagisen nyyh..
Elokuvat voisi katsella uudestaan kirjojen lukemisen jälkeen. Saa nähdä mitä mieltä niistä on silloin.

Mutta siis kirjoista. Ala-asteella, neljännellä tai viidennellä ollessani ostimme minulle kaksi ensimmäistä Potteria, kun löysimme ne kirpputorilta (itseasiassa kaikki Potterini, paitsi kuvitettu, on ostettu käytettyinä, viimeinen kyllä vielä uupuu). Aloitin tietysti lukemaan Viisasten kiveä, mutta en lukenut sitä hirveän pitkälle, se ei vain iskenyt minuun jostain syystä. Yläasteella ollessa tartuin siihen kuitenkin uudelleen ja luin Viisasten kiven ja Salaisuuksien kammion. Kävi kuitenkin niin, ettei minulla ollut heti Azkabanin vankia saatavilla, niin en sitten lukenut koskaan enempää. Kirjoja kaikkia lukematta tiedän kuitenkin olevani ehdottomasti Puuskupuh.

Mitähän sitten sanoisi Viisasten kivestä ja Salaisuuksien kammiosta... ne olivat hyviä ja haluan jo lukea seuraavan. Vaikka tietääkin elokuvien pohjalta tarinan, niin kirjat on niin paljon enemmän (näin olen ainakin kuullut). Ja olen hämmentynyt niistä suippohatuista, joita he käyttävät, sitä ei vain jotenkin älyä, että he kulkevat hatut päässä sinne ja tänne.

Liekehtivä valtaistuin

Liekehtivä valtaistuin, Kanen aikakirjat 2

Throne of Fire, The Kane Chronicles, Book Two, 2011

Rick Riordan

Suomentanut Ilkka Rekiaro

Otava, 2012

sivuja 448

Taattua Rick Riordania, viihdyttävä seikkailu. Kanen aikakirjat keskittyvät muinaisiin Egyptin jumaliin, mikä on kovin kiintoisaa. Pidän Riordanin kirjoista erityisesti siitä syystä, kun samalla oppii erilaisista jumalista. Kieltämättä kreikkalaiset jumalat kiinnostivat minua eniten ja itseasiassa Percy Jackson -sarja olikin suosikkini, Olympoksen sankarit olivat mukava lisä. No, rehellisesti en ole muuta sitten Riordanilta vielä lukenutkaan. (Kunhan tämän sarjan saan luettua, tartun Magnus Chase -sarjaan.)

Liekehtivässä valtaistuimessa seikkailevat sisarukset Carter ja Sadie, joiden pitää estää maailmanloppu. Kuulostaa ihan pikku jutulta eikös?

Viihdyin todella hyvin tarinan parissa, oli seikkailua, hauskuutta, epäonnistumisia (aika paljonkin), vihollisia ja ystäviä sekä kääpiöjumala Bes, joka oli ehdottomasti vähintäänkin mielenkiintoinen persoona.

Syvällistä ajattelua herättävä kohta oli, kun puhuttiin salaisesta nimestä. Jokaisella on salainen nimi, mutta useimmat eivät tiedä sitä. Tietysti sitten piti itse alkaa omaa persoonallisuutta ja kokemuksiaan miettimään, mikä oma nimeni voisi olla. Mutta sitten alkoi miettimään, että emmehän me ole koskaan samanlaisia kuin eilen, jokin meissä on voinut muuttua, joten miten meillä olisi yksi juuri oikea salainen nimi, kun identiteettimme on muuttuva. Siitä huolimatta nimeä on mielenkiintoista pohtia.

Muuten kirja olikin rentoa ja hauskaa lukemista, ei liian vakavaa, vaikka maailmanloppu uhkaakin.

En suosittele lukemaan kirjaa, jos et ole lukenut ensimmäistä osaa, joten jos sarja kiinnostaa, tarttukaa ensin Punainen pyramidi nimiseen kirjaan, jossa Sadien ja Carterin seikkailut alkavat.

Se, kun mietit koko päivän, että tänään julkaistaan teksti, mutta ajan koittaessa unohdat sen...

Morriganin koetukset

Nevermoor: Morriganin koetukset
Nevermoor - The Trials of Morrigan Crow, 2017
Jessica Townsend
Suomentanut Jaana Kapari-Jatta
Otava 2018

Kiinnostus Morriganin koetuksiin heräsi nähdessäni kirjamainoksen Instagramissa (Yay kirjamainoksille!) ja päädyin varaamaan sen kirjastosta, enkä parempaa valintaa olisi voinut tehdä tai no tietysti olisin voinut sen ostaa kirjakaupasta, mutta ei mennä nyt siihen.
Minulta meni yllättävän kauan lukea tämä kirja, olisin voinut ahmia sen, halusin vain lukea sitä, kunnes puolen välin jälkeen ymmärsin, että kohta se on loppu. En halunnut lukea enempää, en missään nimessä halunnut päätyä loppuun, mutta samaan aikaan halusin tietää mitä tulee tapahtumaan ja erityisesti minua kiinnosti tietää mikä Morriganin kyky on.

Morriganin koetuksissa päähenkilö on Morrigan Korppi, 11-vuotias (henkilön nuoruuden unohti kyllä nopeasti), kirottu lapsi, jonka on määrä kuolla ehtoona, kellon lyödessä keskiyötä. Kuitenkin selviytyy Jupiterin viedessä hänet paikkaan, josta Morrigan ei ole milloinkaan aiemmin kuullut, Nevermooriin. Nevermoorissa Morrigan elää hotellissa nimeltä Deukalion, joka itsekseen muokkaa huoneiden sisustusta asukkaan mukaan.

"Aamulla hänen sänkynsä oli futon. Deukalion ei kai sitten vieläkään ollut päättänyt, mitä hänestä piti ajatella."

Siellä on mielenkiintoisia paikkoja, kuten Sauhubaari, jossa sen hetkisen savun tuoksu vaihtuu kolmesti päivässä ja Varjohuone, jossa varjot alkavat elämään omaa elämää, saattavat jopa karata ulos huoneesta, jos oven unohtaa sulkea. Henkilökuntakaan ei ole ihan normaaliin totuttua, siihen kuuluu muunmuassa vampyyrikääpiö Frank ja magnifikatti Fenestra, joka oli oikein loistava henkilöhahmo.
Huomioitavaa on myös, että kirjan maailmassa on lohikäärmeitä ja niillä voi ratsastaa. Morriganin ystävä Pihlaja on lohikäärmeratsastaja ja hänen taitojaan Morrigan pääseekin katsomaan kirjan aikana.

Syy miksi Jupiter tuo Morriganin Evermooriin on, että hän näkee Morriganissa jotakin ja haluaa hänen olevan kokelas Maineikkaan Seuran jäseneksi. Jokaisella Maineikkaan Seuran jäsenellä on jokin erikoiskyky, mutta Morrigan ei tiedä omaansa, mutta jostakin syystä Jupiter on valinnut hänet ensimmäiseksi ehdokkaakseen ikinä. Kuten arvata saa, Jupiter ei kerro Morriganille heti hänen taitoaan. Epäselvyys siitä mikä Morriganin taito on sekä muutama muu asia pitää lukijan mielenkiinnon yllä, kuten se, jos Morrigan tippuu pois jossakin koetuksessa, hänen pitää lähteä Nevermoorista.

Pidin Morriganin koetuksista todella paljon, lukiessa en suoraan arvannut mitä tulee tapahtumaan, mutta kuitenkin aatoksia syntyi. Tarinana se oli mielenkiintoinen ja erilainen, mielestäni hyvin kirjoitettu ja piti kyllä otteessaan. Malttamattomana odotan seuraavaa osaa ja ehdottomasti suosittelen lukemaan tämän ensimmäisen osan!

Haasteisiin YA-lukuhaaste, kohtaan jota en vielä ole päättänyt sekä Prinsessoja ja Astronautteja -lukuhaaste.

Varpaani ovat kärsineet, poskeni hieman auringosta punakat, mutta mieleni on levollinen ja saan onnesta täyttyneenä sänkyyni kaatua.