Harry Potter ja puoliverinen prinssi

Harry Potter ja puoliverinen prinssi

Harry Potter and the Half-Blood Prince

J.K. Rowling, 2005

suomentanut Jaana Kapari

Tammi, 2006

s. 698

Olen erittäin innoissani Pottereista, niin fiiliksissä. Maailmani on rehellisesti avartunut näitä lukiessa. Tiedän nyt niin paljon enemmän. Vaikkakin Puoliverisen prinssin aikana tulikin olo, että pitäisiköhän heti aloittaa uudelleen lukeminen alusta lähtien, kun Kuoleman varjelukset olisi luettu. Tuntuu, että olen unohtanut jo yli puolet jutuista. Ihan hämmentää miten hyvin J.K. Rowling onkaan suunnitellut asioita etukäteen. Suuret arvostukset hänelle! Pieniä juttuja aikaisemmissa kirjoissa, jotka onkin suuria myöhemmissä. Pidän Puoliverisestä prinssistä paljon. En osaa sanoa onko se suosikkini (suosikit ovat niin vaikeita), mutta kärjessä se on. En muistanut laisinkaan, että tässä olisi ensimmäiset hirnyrkki jutut ja vielä Dumbledoren kanssa. Hyvän tästä teki myös se, kun ensimmäistä kertaa Voldemort ei tyytyväisenä odottanut lukuvuoden loppua hyökätäkseen, vaikka toki oli se tässäkin lopussa, mutta sehän oli ihan Malfoyn juttuja. En muistanut myöskään, että Dumbledore kuolee tässä osassa. En laisinkaan. Olin ihan, että ei, ei hän voinut kuolla, vai kuoliko, eikös se ollut vasta seuraavassa osassa. Ja sittenhän minä itkin. Ikävä kuolema. Mietin kovasti Kalkaroksen juttuja, sillä en muista miten nämä jutut menivät, mutta olihan hänen pakko se tehdä ja jotenkin näen sen, että näin pelastettiin Malfoy. Vähän käy sääliksi Malfoyta. Kalkaros kuitenkin hämmentää niin paljon, sitä epäilee ensin toista ja sitten toista ja sitten taas uudelleen toista, millä puolella olet, kerro minulle!

Jotenkin hankala miettiä näitä kirjan tapahtumia, niitä oli niin paljon ja yli viikossa on jo unohtanut liian paljon omia ajatuksia. Erityisesti, kun aloitin Kuoleman varjelukset eilen. (vink vink, kirjoittelin tämän viikko sitten..) Vaikka onkin lukenut vasta vähän päälle 100 sivua, on jo täysin upputunut siihen ja mielessä pyörivät ne kaikki asiat. 

Puoliverisen prinssin jälkeen jäi innostunut fiilis lukea lisää. Feeniksin killan jälkeen Puoliverinen prinssi tuntui jotenkin niin paljon kevyemmältä ja oli niin kovin kiinnostavaa kuulla historiasta. Lukiessa en kuitenkaan laittanut lappuja väliin, niin kuin aikaisemmissa olen suhteellisen aktiivisesti tehnyt. Piti vain saada luettua ennen lukupiiriä, onnistuinkin kevyesti neljää tuntia ennen lukupiirin alkua. Rehellisesti luin kyllä aika rennosti ja oli mukavaa, kun jäi aikaa jäljelle siitä ajasta, jota lukemiselle oli varannut. Kirjassa vain yksi kohta oli sellainen, että tämä ehdottomasti pitää merkata ja se oli, kun ollaan menossa Kuhnusarvion juhliin ja Lunalla on paljetein koristeltu hopeakaapu. Olin ihan, että vähänkö siistiä, viimein näissä juhlakaavuissa on jotain hienolta kuulostavaa ja, sitten muut vain naureskelivat. Pitihän sitä sitten muistutella näistä kirjan tapahtumavuosista, joita en huomaa ajatella, rehellisesti en edes muista niitä.

Mitäs muuta haluasin sanoa kirjasta. Tykkäsin ja lukupiiri meni hyvin, Meillä oli harmillisesti rajallinen määrä aikaa, oltaisiin pidempäänkin voitu keskustella. Huomasi myös, kuinka en itse täysin syventynyt keskusteluun, kun tarkkailin samalla kelloa. Kuoleman varjeluksiin varataan koko ilta ja luultavasti poristaan vielä vähän muistakin osista. Nämä lukupiirit ovat siitä niin mahtavia, kun tulee ilmi ajatuksia ja yhteyksiä, joita ei ole itse huomannut edes ajatella. Esimerkiksi se kaappi, johon Harry, olikohan Salaisuuksien kammiossa, piiloutui siellä Borgin ja Burkes kaupassa. En olisi tätä muistanut, jos ystäväni ei olisi asiaa maininnut. 

Mutta eipä tässä nyt muuta tällä kertaa. Voisihan tästä kirjasta porista vaikka kuinka ja paljon, mutta taidanpa tarttua nyt vain Kuoleman varjeluksiin, tavoitteena lukea mahdollisimman paljon ennen Grindelwandin rikoksia. Kohta pitänee mennä nukkumaankin.

Halloween-lukuhaaste 2018

Ja iik, Grindelwaldin rikokset oli hyvä! Ja herätti ajatuksia ja olin, että ahaa, näinkö nämä jotku jutut menevät. En kerennyt lukemaan Kuoleman varjeluksia loppuun, vaan vajaaseen puoleen väliin. Innokkaasti eteen päin!

Potter -lukupiiri

Lukupiirit ovat edenneet edellisestä päivittelystä jo hirmuisesti. Seuraavaksi olisi vuorossa Puoliverinen Prinssi, jota en ole vielä aloittanut. (Ja niin sekin on jo mennyt, joskus voisi vaikka julkaistakin näitä tekstejä...)

Lukupiirit ovat menneet oikein hyvin. Totuus on kuitenkin se, että ensimmäiset kaksi tapaamista olisi pitänyt pitää neljänä tai ainakin kolmena kertana. Kahdesta ensimmäisestä kirjasta oli ihan hyvä pitää samassa, kun ovat kuitenkin samankaltaisia. Mutta Liekehtivä pikari ja Azkabanin vanki olisi pitänyt pitää erikseen. Puhuttiin lähinnä sitten Liekehtivästä pikarista, koska se oli edellisin, jonka oli lukenut. Olisi ehkä tarkemmin pitänyt rajata, että nyt puhutaan tästä osasta ja sitten tästä osasta, sillä nyt vain aika randomisti keskusteltiin. No, oppia ikä kaikki.
Olemme kuitenkin saaneet jokaisesta kerrasta jotakin irti ja yksi pohdinta on aikalailla ollut aina, miten muut Tylypahkan oppilaat näkevät tapahtumat.

Olen tykännyt lukea Pottereita, paljon. Azkabanin vanki oli oikein hyvä, Liekehtivä pikari oli myös, mutta ei niin hyvä kuin Azkabanin vanki. Nyt huomasi hyvin kuinka erilaisia kirjat ja elokuvat ovat. Jotenkin paljon selkeämpi kuva kaikesta, vaikkakin Liekehtivän pikarin elokuvasta piti, kun näki vähän enemmän niitä muitakin kilpailijoita. Kirjassa kuitenkin mennään Potterin näkökulmasta. Näissä kahdessa olin kuitenkin super innoissani ja jatkoin onnellisesti seuraavaan eli Feeniksin kiltaan, josta ystävät sanoivat että se on synkempi, eivätkä sanoneet syyttä!

Sitä se oli, itkin todella paljon ja minulla ei ollut edes sanoja kuvailemaan tunteitani, mutta tästä huolimatta ja ehkäpä juurikin siksi, se oli myös hyvä ja kiinnostava. Ja erityisesti Feeniksin killassa huomasi elokuvan ja kirjan eron. Minulle jäi paljon selkeämpi olo ihmisistä ja siitä mihin he kuuluivat jne. Luultavasti nämä elokuvien ja kirjojen erot vain lisääntyvät seuraaviin osiin päästessä.

Löysin myös lempihahmoni Fredin ja Georgen, minulla on selkeästi joku juttu kaksosiin. Näin koulutat lohikäärmeesi -sarjassakin lempihahmoni ovat kaksoset. Traagista tässä on se, että itken jo valmiiksi heidän kohtaloaan.  Elokuvien kohdalla olin jotenkin kiintynyt Luna Lovekivaan, mutta tässä kohtaa kirjojen lukemisessa voin sanoa, että hän on kiva, muttei mitenkään suosikkini. Totesin myös, etten pidä Siriuksesta ja Kalkaroskin on ihan meh, elokuvassa vielä jokseenkin pidin hänestä, mutta nyt en enää. Lupinista pidän nyt jotenkin ehkäpä enemmän.

Feeniksin killan jälkeen minulla ei ollut sellaista heti seuraava osa tänne nyt -fiilistä, niin kuin muiden osien kanssa oli ollut. Jotenkin tarvitsi aikaa sulatella sitä kaikkea ja jotenkin se tieto, että kaikki tulee olemaan vain entistä enemmän, voiko sanoa kamalaa, ei lisännyt innostusta. Vaikka tartunkin mielelläni seuraavaan osaan ja uppoudun Potterin maailmaan, tiedän, että tulen luultavasti itkemään. Lisäksi jostain pitäisi löytää viimeinen osa, jota en vielä omista. Antikvariaatit, minä tulen! Tai sitten lainaan vain kirjastosta.

Odotan innolla seuraavaa lukupiiriä, Feeniksin killasta juteltiin antoisasti muutama tunti mukavasti kahvilassa. Seuraavalla kerralla mennään ihan meille uutukaiseen kahvilaan, kuolaan jo niitä kakkuja!

J.K. Rowling
suomentaja Jaana Kapari
kustantaja Tammi
Harry Potter ja Azkabanin vanki (the Prisoner of Azkaban) 2000, s. 456
Harry Potter ja liekehtivä pikari (the Goblet of Fire) 2001, s. 768
Harry Potter ja Feeniksin kilta (the Order of the Phoenix) 2004, s. 1050

Harry Potter

Harry Potter ja Viisasten kivi kuvitettu
Harry Potter and the Philosopher's Stone, 1997
J.K. Rowling
kuvittanut Jim Kay
suomentanut Jaana Kapari
Tammi, 2015
sivuja 248

Harry Potter ja Salaisuuksien kammio
Harry Potter ans the Chamber of Secrets, 1998
J.K. Rowling
suomentanut Jaana Kapari
Tammi, 2002
sivuja 365

Joskus yläasteella ollessa luin Viisasten kiven ja Salaisuuksien kammion. Traagisesti aina kärsinyt tästä aukosta sivistyksessä, kun en ole muita lukenut. Muutamien ystävieni kanssa keskustelimme aiheesta kevättalvella, osa hämmästeli, kun en ollut lukenut ja osa kertoi etteivät hekään ole. Päädyimme siihen, että lukupiiri olisi todella mahtava. He, jotka ovat lukeneet voivat lukea uudelleen (tai olla lukematta ja vain saapua keskusteluun) ja he, jotka eivät ole vielä lukeneet, niin, no ainakin itse olen todella tyytyväinen, kun tämän vuoden loppuun mennessä olen lukenut kaikki Potterit!

Eilen meillä oli ensimmäinen lukupiiri tapaaminen kahdesta ensimmäisestä kirjasta, jonka aikana söimme paljon. Oli haasteellista pysyä vain kahdessa ensimmäisessä kirjassa tai no ei sinänsä minun, kun en ole muita lukenut, mutta muiden. Kohta varmaan luemme vain kaikki ja pidämme yhden suuren keskustelun. Rehellisesti haluaisin jo lukea Azkabanin vangin, mutta seuraavaan lukupiiriin on vielä kuukausi! Onneksi on muita hyviä kirjoja hyllyssä odottamassa.

Historiani Pottereiden kanssa on se, että olen aina pitänyt niistä elokuvista. Lukiossa ollessa katseltiin maratoonina kaikki kahdessa illassa, sen jälkeen niitä ei ole katsonut tai en ainakaan muista, että olisin. Seuraavana aamuna maratoonin jälkeen herätessä ensimmäinen ajatus oli, ettei Hermione palauttanut vanhempiensa muistia. Siinä kohtaa oli todella harmi, kun ei ollut lukenut kirjoja. Kämppis osasi kuitenkin vastata, mutta ei se hirveästi järkytystäni poistanut. Siitä on nyt jo muutama vuosi aikaa ja olen edelleen niin traagisen nyyh..
Elokuvat voisi katsella uudestaan kirjojen lukemisen jälkeen. Saa nähdä mitä mieltä niistä on silloin.

Mutta siis kirjoista. Ala-asteella, neljännellä tai viidennellä ollessani ostimme minulle kaksi ensimmäistä Potteria, kun löysimme ne kirpputorilta (itseasiassa kaikki Potterini, paitsi kuvitettu, on ostettu käytettyinä, viimeinen kyllä vielä uupuu). Aloitin tietysti lukemaan Viisasten kiveä, mutta en lukenut sitä hirveän pitkälle, se ei vain iskenyt minuun jostain syystä. Yläasteella ollessa tartuin siihen kuitenkin uudelleen ja luin Viisasten kiven ja Salaisuuksien kammion. Kävi kuitenkin niin, ettei minulla ollut heti Azkabanin vankia saatavilla, niin en sitten lukenut koskaan enempää. Kirjoja kaikkia lukematta tiedän kuitenkin olevani ehdottomasti Puuskupuh.

Mitähän sitten sanoisi Viisasten kivestä ja Salaisuuksien kammiosta... ne olivat hyviä ja haluan jo lukea seuraavan. Vaikka tietääkin elokuvien pohjalta tarinan, niin kirjat on niin paljon enemmän (näin olen ainakin kuullut). Ja olen hämmentynyt niistä suippohatuista, joita he käyttävät, sitä ei vain jotenkin älyä, että he kulkevat hatut päässä sinne ja tänne.