Kilpikonnan kuorella

John Green
Kilpikonnan kuorella
suom. Helene Bützow
WSOY 2017
eng.alk. Turtles all the way down 2017

Kilpikonnan kuorella oli kolmas John Greenin teos, jonka luin ja pidin siitä vähiten. Tai ehkä on väärin sanoa piti. John Green on nimittäin tehnyt hyvää työtä ja viihdyin kirjan parissa hyvin, mutta se ei miellyttänyt minua niin paljoa kuin Tähtiin kirjoitettu virhe ja Kaikki viimeiset sanat.
Kilpikonnan kuorella ei herättänyt niin suuria tunteita kuin aikaisemmin luetut teokset, mutta herätti kyllä ajatuksia.

Kilpikonnan kuorella oli kiinnostava kirja ja lukiessani olin kiinnostunut mihin asiat menevät. Minulla ei ollut kuitenkaan tarvetta kirjoittaa ylös asioita kirjasta, niin kuin minulla oli, kun luin teosta Kaikki viimeiset sanat. Vaikka nyt kirjoittaessa tulee mieleen kohtia, jotka haluan tähän laittaa ja samalla löydän muita hyviä kohtia.

Takakannessa kerrotaan, että päähenkilön Aza Holmesin paras ystävä Daisy haluaa selvittää kadonneen miljonäärin mysteerin ja houkuttelee Azan mukaan tutkimuksiin.
Tästä syystä odotin kirjalta mysteerin ratkaisua, missä miljonääri on, mutta se ei ollut mielestäni mitenkään kirjan pääjuoni. Ei oikeastaan ollut seikkailua vaan oli Aza ja hänen mielensä.

"Kierteen pointti on siinä, että kun sitä seuraa sisäänpäin, se ei lopu oikeastaan ikinä. Se vain kiristyy, loputtomasti."

Azalla on pakkomielteisiä ajatuksia ja hänen ajatuksensa menevät kehää ja välillä itsekin hieman ahdistuin Azan ajatuksista. Eniten kuitenkin Azan ajatukset avarsivat käsitystäni pakkomielteisistä ajatuksista. Minulla on ystäviä, joilla on erinäisiä ongelmia, mutta en oikeastaan tiedä millaisia ja todellisuudessa en edes voi edes täysin niitä ymmärtää, mutta Kilpikonnan kuorella ehkä auttoi minua ymmärtämään paremmin, mutta toivon, että myös nämä ystäväni lukisivat tämän, koska joskus tuntuu, etteivät he täysin ymmärrä minua. Mutta todellisuushan on niin kuin Aza sanoo: "Todellisuudessa kukaan ei ymmärrä ketään. Olemme kaikki oman itsemme vankeja."
Ja se on omasta mielestäni tärkein asia, siis itselleni, josta tämä kirja minua muistutti. Täytyy muistaa, ettei tiedä mitä toisen päässä todellisuudessa liikkuu eikä hän voi sitä meille täysin kertoa, eikä toinen sitä ymmärtää. Emme voi nähdä toistemme mieleen.

Takakannen tekstin mukaan John Greenin viides kirja on mukaansa imaiseva, kirkas kertomus pakko-oireista, sinnikkyydestä ja ensirakkaudesta sekä elämänpituisesta ystävyyden voimasta.
Ja mielestäni tämä kuvaa kirjaa loistavasti. Kun olin saanut kirjan luettua, tuli tunne, että elämä jatkuu.

"Minusta tuntuu, että silmukka kiristyy ympärilläni ja haluan siitä pois, mutta rimpuileminen vetää sen vain tiukemmalle. Spiraali muuttuu jyrkemmäksi."

Lukiessa odotin mielenkiinnolla miten kilpikonnat tarinaan liittyvät, kyllä se selitys siellä sitten viimein tuli ja sitä kannatti odottaa.

Kaikki viimeiset sanat

John Green
Kaikki viimeiset sanat
WSOY 2014
eng.alk. Looking for Alaska 2005
suom. Helene Bützow

Kaikki viimeiset sanat kertoo Miles Halterista, joka lähtee etsimään Suurta Ehkää ja löytää Alaska-nimisen tytön.

Olen aiemmin lukenut John Greenin Tähtiin kirjoitetun virheen. Se oli erittäin hyvä, itkin paljon. Tuli ajatus, että voisi lukea muitakin John Greenin teoksia, mutta lainasin kirjastosta hänen teoksiaan vasta, kun tein luokkatoverini kanssa esityksen hänestä. Kirjat ovat levänneet hyllylläni jo ainakin kuukauden päivät.

Kun viimein tuli hetki, että halusin lukea John Greeniä, en oikein tiennyt lukisinko Will Graysonin, Kaikki viimeiset sanat vai Teoria Katherinesta. Kuten voitte jo päätellä, valitsin Kaikki viimeiset sanat. Valinnan tehtyäni, en lukenut kuin kappaleen. En tiedä, en muista, silloin väsytti ja seuraavana päivänä luin toista kirjaa. Ehkei vielä ollut hetki lukea kyseistä teosta.

Se hetki tuli eräänä perjantai-aamuna. Tiedättekö tunteen, kun haluat juuri tietyntyyppistä luettavaa? Yleensä itselläni ei ole haluttua luettavaa juuri sillä hetkellä käden ulottuvilla, mutta sillä kertaa ei tarvinnut poistua peiton lämpimästä syleilystä.

Luin koko aamun, kunnes lopulta tajusin, että on pakko nousta ja syödä aamupalaa. Kyseessä ei ollut kirja, jota ei voisi mitenkään laskea käsistään, vaan kirja, johon voi uppoutua ja nauttia unohtamatta täysin muita asioita. En ajatellut päivän ainoalla luennolla, miten Alaskalle ja erityisesti Milesille käy, he eivät vallanneet mieltäni, niin kuin joskus käy joidenkin hahmojen kanssa. Tässä kohtaa voin mainita, että unohdin Milesin nimen lukiessa ja hämmennyin, kun häntä kutsuttiin taas Milesiksi. Totuin täysin Lyllerö nimitykseen.

Kotiin päästyäni, Kaikki viimeiset sanat, oli ehkäpä se ensimmäinen asia, johon tartuin. Luin kirjan loppuun samana iltana.

Mitä lähemmäs ennen ja jälkeen tapahtumaa lähestyin, malttamattomuuteni kasvoi. Halusin tietää mitä tapahtuu. Mielessäni pohdin erilaisia vaihtoehtoja, se kutkutti mieltäni niin kovin paljon.

Vaikka nyt voisin sulavasti jatkaa käsittelyä tapahtumasta, jaan ensin fiiliksiäni kirjasta, ennen kuin annan mahdollisia spoilereita. Juonipaljastukset, edes viitteet mahdollisesta paljastuksesta ovat jotakin, mistä en vain pidä. Vaikka saatan itse kysyäkin kaverilta, että mitä tässä tapahtuu, mutta en oikeasti ikinä halua kysymykseeni vastausta.

Nautin teoksesta ihan hirvittävän paljon ja minun oli pakko hakea vihko viereeni, jotta pystyin kirjoittamaan asioita ylös. Lopulta kuitenkin päätin, että on helpompaa ostaa kirja itselle ja laittaa lappuja väliin.

John Green kirjoittaa hyvin ja älykkäästi, kiteyttää ajatuksia lauseiksi, jotka haluaisi kiinnittää omalle seinälle. Kaikissa näissä lauseissa ei ole ehkä suurta viisautta, vaan ne on vain sanottu niin hyvin juuri oikealla hetkellä. Kuten esimerkiksi Alaska sanoo: ”Te poltatte siksi että se on kivaa. Minä poltan kuollakseni.”  Tämä oli ensimmäinen mitä kirjoitin ylös.

Toisia hyviä kohtia mielestäni olivat Alaskan sanoma ”Ihminen elää koko elämänsä labyrinttiin juuttuneena, ajattelee pääsevänsä sieltä vielä jonakin päivänä pois, saa virtaa siitä että kuvittelee tulevaisuutta, mutta ei ikinä tee mitään. Hän käyttää tulevaisuutta vain pakotienä nykyisyydestä.” 

sekä Milesin ajattelema ”Ajattelin: Pelko on sitä, että olen menettänyt jotakin tärkeää, en löydä sitä enkä selviydy ilman. Se on samanlaista pelkoa kuin jos olisi kadottanut silmälasinsa ja menisi optikolle, ja siellä sanottaisiin, että lasit ovat loppuneet koko maailmasta ja nyt täytyy vain pärjätä ilman.”

Nautin niin paljon John Greenin tavasta kirjoittaa ja juurikin noista ajatuksista ja mitä ajatuksia ne minussa herättää. On myös hyvin hämmentävää ajatella, että Kaikki viimeiset sanat on John Greenin esikoisteos, niin kovin hyvä, oivaltava ja ajatuksia herättävä.

Suosittelen todellakin lukemaan John Greenin kirjoja, olen kuullut niistä paljon hyvää ja todennut ne itsekin hyviksi.

Ja nyt SPOILERI VAROITUS HETI KUVAN JÄLKEEN!!

Jossain vaiheessa ennen -osiota lukiessani, minun mieleeni tuli, entäpä jos Alaska kuolee? Torppasin ajatuksen, en pitänyt sitä mahdollisena. Miksi Alaska kuolisi? Todennäköisenä tilanteena pidin sitä, että Alaska ja Miles alkavat seurustelemaan tai jotakin muuta vastaavaa tapahtuisi. Yhtenä vaihtoehtona pidin, että lato syttyisi palamaan, päivät olivat siinä vaiheessa lopussa eikä heinä ja tupakointi ole tunnetusti hyvä yhdistelmä.

Kun asia lopulta tapahtui, kun luin viimeisen päivän loppuun, itkin niin paljon, niin kovin paljon. Minulle tulee kyyneleet silmiin jo pelkästä ajattelemisesta. Kuten arvata saattaa, itkin jälkeen osion ensimmäiset päivät ja vielä myöhemminkin. Olen tunteellinen ihminen. Ja voin myös sanoa, että tämä teos toi jossain määrin pintaan myös omia henkilökohtaisia tuskan aiheitani, asioita, jotka olen jo melkein käsitellyt, mutta en vielä kokonaan. Ja joissakin näissä henkilökohtaisissa asioissa, tämä kirja sai ajattelemaan niitä uudella tavalla. Joihinkin asioihin ei voi vaikuttaa, eikä asioita voi enää jälkikäteen muuttaa.

”Tiedän paljon viimeisiä sanoja. Mutta Alaskan viimeisiä sanoja en saa tietää koskaan.” 

SPOILERI VAROITUS LOPPUU!

Tämän tekstin kirjoitin niin kovin innoissani kirjan luettuani, järkytyin pituudesta ja siitä, että olisin voinut vielä enemmänkin kirjoittaa.