Kirjoittaminen

Lämmin olo,

rakkauden täyttämä,

mielessä hopeinen rasia,

rusetti sen kannessa,

sisältö mieltäni kiehtoo

ja mietin,

olisinko sen jo valmis avaamaan,

lapun sieltä nostamaan

ja tyhjille sivuille kirjoittamaan.

Tänään päätin, että kirjoitan kirjoittamisesta. Tunnen oloni inspiroituneeksi istuessani nappimatollani auringonpaisteessa. Olen kaivannut kirjoittamista, mutta myös pelännyt sitä. En muista minkä ikäisenä aloin kirjoittamaan, siitä on jo hyvin kauan aikaa.
Kirjoittaminen, vaikka rakasta onkin, on ollut viime vuosina haasteellista ja sen vähetessä on tullut pelko, osaanko enää kirjoittaa. Aiheesta on tullut ystävienkin kanssa puhuttua, katoaako luovuus ja kirjoittamisen taito meistä, kun emme kirjoita. Päädyimme tulokseen, ettei se katoa, mutta itsestä on tuntunut, että se on ruostunut.

Kävin kirjoittajalukion vuosia sitten tai ainakin tuntuu, että siitä on jo ikuisuus. Siellä kirjoitettiin erilaisia tekstejä ja hiottiin niitä ja omia kirjoitustaitoja. Voisi ajatella, että se lisäisi kirjoittamista, mutta itseasiassa omalla kohdalla ei käynyt ihan niin. Jossain vaiheessa huomasin, että on jäänyt kirjoittelematta pienet runot ja ajatukset. Kirjoittaessa ajatteli liikaa sitä mitä kirjoittaa, eikä se enää luonnistunut niin helposti ja niin se vain väheni ja väheni, kunnes oli haasteellista vain aloittaa, mikään ei enää tuntunut riittävän hyvältä, että sen voisi kirjoittaa paperille.

Vuosi sitten päätin, että kirjoitan joka päivä pikkuisen, voin kertoa, että joka päiväinen kirjoittaminen ei kauaa kestänyt. Mutta nyt, jostakin kumman syystä, olen alkanut taas kirjoittamaan, enkä mieti sitä mitä kirjoitan, vain kirjoitan sen enempiä miettimättä, omaksi ilokseni. Nautin siitä suunnattoman paljon. Onko muutoksen tuonut kevään valo ja innostus mahdollisesta taiteilijakesästä vai olenko vain valmis taas kirjoittamaan omia ajatuksia paperille, syyllä ei oikeastaan ole väliä vaan sillä, että teen sitä mitä rakastan.

Tällä hetkellä tuntuu, että kirjoittaminen on lähtenyt taas käyntiin päiväkirjaan kirjoittelun ja omien tunteiden siivittämänä. Runoutta tai ainakin sen tapaista on mukava kirjoitella, kun on ihastuksen tunteita, erityisesti sen takia, koska kirjoitan yleensä aina rakkaudesta. Omista tunteista on helppo lähteä liikkeelle, lopulta huomaa olevansa jossain aivan muualla. Seuraavaksi aion avata oman pienen inspiraatiolaatikkoni ja kirjoittaa jotakin sieltä.

Jotakin, jota kirjoitin tänään koululla, ystäväni sanasta kohtalo:

Kohtalo yhdisti meidät, tapasimme kadulla, kun katsoin epätoivoisena mapsia ja mietin missä kohteeni on, silloin sinä kysyit tarvitsenko apua. Silmäsi vangitsivat katseeni ja unohdin minne olin menossa, kykenin vain sanomaan, eh...mitä.

Kysyit uudelleen kevyesti naurahtaen, olenko eksynyt. Kerroin sitten minne olin menossa ja kerroit mihin suuntaan mennä. Kiitin ja jatkoin matkaani, löysin perille, mutta osa itsestäni jäi sinun luoksesi. Mietin kuka olet, mihin menit, miksen kysynyt nimeäsi.

Lähtiessäni kohteestani näin sinut yllättäen, nojailit seinään ja hymyilit minulle.

"En saanut sinua mielestäni, joten ajattelin tulla katsomaan, jos näkisin sinut uudestaan", sanasi saivat minut hymyilemään ja lähdimme kahville.

Siitä alkoi meidän tarinamme, jonka kohtalo meille loi. Onnellisuuden ja rakkauden aika.

Mutta minkä kohtalo yhdisti, sen se myös erotti ja nyt haikeana auringonlämmössä mietin sinua ja mennyttä aikaa, suruissani, mutta toiveikkaana.

Hilma, joka lähtee nyt joogailemaan ja ihmettelee tätä valon määrää.

Maailman ympäri 80 päivässä

Maailman ympäri 80 päivässä
Jules Verne
Le tour du monde en 80 jours
suomentanut Kyllikki Hämäläinen
Otava 2016
309 sivua

Joskus vuosia vuosia sitten näin elokuvan nimeltä Maailman ympäri 80 päivässä ja voin sanoa, että heti kirjan lukemisen aloitettua, huomasin, että tapahtumat menevät hieman eritavalla.
Kirja alkaa siitä, kun Phileas Fogg ja Passepartout (Passepartout on joissakin painoksissa suomennettu Jokapaikanhöyläksi) tapaavat. Passepartout tulee Phileas Foggille töihin ja odottaa rauhaa, samanlaisia päiviä toistensa jälkeen.  Mutta käykin niin, että Phileas Fogg lyö vetoa heti Passepartoutin ensimmäisenä työpäivänä, että voi kiertää maapallon ympäri 80 päivässä.

Siitä lähdetäänkin heti seikkailulle, jota oli todella mukavaa ja viihdyttävää lukea. Elokuvan katselemisesta on niin kauan, että muisti vaan joitakin asioita siitä. Joista yksiasia oli itseasiassa loppuratkaisu, kiertääkö Phileas Fogg kumppaneineen maapallon todella ympäri 80 päivässä, mutta loppu meni kuitenkin hieman eri tavalla kuin elokuvassa, vaikka matkan aika olikin sama.
Muita muistamiani asioita ei tapahtunut kirjassa. Itseasiassa nyt katselin ystäväni kanssa elokuvan trailerin ja sehän oli ihan erilainen kuin kirja, henkilöhahmotkin vaikuttivat aivan erilaisilta. Phileas Fogg ei ole kirjassa keksijä tai ainakaan tietoa ei paljasteta, eikä Passepartoutilla ole suuremmoisia ninjailu taitoja.

Henkilöhahmoista sen verta, että ne olivat kivoja ja persoonallisia, vaikkei ehkä heti siltä tuntunut. Phileas Fogg oli sydämellinen ja välittävä hahmo, vaikka aluksi tuntui henkilöltä joka ei välitä kenestäkään. Hänestä ei selvinnyt kovinkaan paljoa, mutta silti vei kyllä hiljaisella vetovoimallaan sydämen.
Passepartout oli myös oikein hauska toveri, joka aiheutti välillä vahingossa vaikeuksia, mutta oli kuitenkin oikein uskollinen palvelija. Olikin mielenkiintoista seurata Phileas Foggin ja Passepartoutin suhteen kehitystä, kuinka he eivät alussa tunteneet laisinkaan, mutta lopussa tuntui siltä, että he ovat ikuisia ystäviä. Ainakin minulle tuli olo, että matkakumppanit ovat ikuisia ystäviä.
Tarinassa ei sinänsä ollut sellaista pahista, mutta jos pitäisi sellainen nimetä, niin se olisi Fix, yksityisetsivä, joka epäili Phileas Foggia varkaaksi ja yritti saada hänet pidätetyksi.
Eniten itseäni kiinnosti, (arvelin, että elokuvassa ollut nainen varmasti ainakin jotenkin tarinassa on) miten Aouda ilmestyy ja en olisi kyllä ikinä arvannut tätä tarinaan mukaan tulemis tapaa. En muista miten elokuvassa Aouda tuli mukaan, joten ei ole nyt vertailu kohtaa.
Tuntui, että henkilöhahmojen syvyys jäi välillä ehkä omien tulkintojen pohjalle, vaikka tulikin kaikenlaisia viitteitä millaisia hahmot ovat. Kovinkaan tarkkaan heidän tunteitaan ei eritelty, vaan seikkailu maailman ympäri oli se juttu.

Maailman ympäri 80 päivässä oli kyllä oikein viihdyttävä seikkailu ja suosittelen kyllä lukemaan. Itse luin tämän lukupiiriä varten, en tiedä olisiko muuten tullut luettua, mutta olen kyllä äärimmäisen tyytyväinen siihen, että tämän luin.

Kirjoitin tämän ystäväni soittaessa Disney-kappaleita pianolla. Aika tunnelmallista sanoisinkos.

Anna Liisa

Hirveän usein ei tule näytelmiä luettua, mutta päädyin lukemaan Anna Liisan lukupiiriä varten. Kirja lojui hyllylläni monta monituista kuukautta, itseasiassa välillä se vaihtui toiseen painokseen Anna Liisasta. Lopulta joku toinen oli tehnyt teokseen varauksen, eikä voinut enää uusia lainaa, niin oli pakko lukea.
Anna Liisahan on lyhyt, 68 sivua, ja näytelmä on nopea lukea, siihen meni suurinpiirtein tunti. Mietin, miten kummassa en aiemmin saanut aikaiseksi. Toisaalta, hyllyssäni hengailee parikymmentä muuta teosta, joita en ole saanut aikaiseksi lukea.

En oikeastaan tiedä mitä olisin odottanut Anna Liisalta. Ennakkotietoni olivat vähäiset ja aamulla aloin vain lukemaan. Koukutuin heti, tarina kiinnosti todella paljon. Ihmissuhteet ovat niin herkullisia. Ja voin sanoa, että kun kirjoitin lukupiiriä varten sanoja ylös kuvailin tarinaa nopea lukuiseksi, viihdyttäväksi, kiinnostavaksi ja yllättäväksi. Sana tykkäsin alleviivattuna. Tähän mennessä parhain mitä lukenut lukupiiriä varten.

Anna Liisa kertoo siis Anna Liisa nimisestä naisesta, joka on kihloissa Johanneksen kanssa. Kuulutukset kuulutetaan aivan pian, mutta paikalle saapuukin Mikko, Anna Liisan teinivuosien rakas, joka haluaa Anna Liisan itselleen, niin kuin luvattu oli. Ymmärrätte varmaan miksi olin tässä kohtaa aivan intona tarinasta.

(Tästä eteenpäin en suosittele lukemaan, jos et halua tietää miten tarinassa käy.)

Kuten jo mainitsin, tarina oli mielestäni yllätyksellinen. Odotin jotenkin, että Anna Liisa rakastuu uudelleen Mikkoon, hylkää Johanneksen jne. Tällaista perussettiä, mutta sitten näin ei käynytkään. Aluksi ajattelin, että Mikko on varmaan todella loistava tyyppi, enkä ehkä niin pitänyt Johanneksesta. Lopulta en kuitenkaan pitänyt Mikosta, koska hän vain painosti Anna Liisaa, mitä väliä, mitä tapahtui neljä vuotta sitten, miksi lähdit pois, älä tule pilaamaan nyt toisen elämää, vaan etsi uusi nainen itsellesi, joku joka haluaa sinut. Johanneksesta sen verta, ettei hän vaikuttanut lopulta laisinkaan hullummalta.

Anna Liisan salaisuuden paljastuttua ja, kun hän ei ollut saapunut vielä juhliin, ajattelin, että Pirkko, Anna Liisan sisko, löytää hänet kuolleena, että Anna Liisa olisi tehnyt kuitenkin sen itsemurhan, niin kuin oli aikaisemmin melkein tehnyt. Jotenkin yllätti, että hän kertoi kaikille tapahtuneesta. Nyt kun miettiin, nämä neljä vuotta eivät varmasti olleet olleet helppoja Anna Liisalle ja mietin, millainen hänen mielenterveytensä oikein oli.

Oletteko lukeneet Anna Liisaa tai nähnyt siitä sovituksia?


Anna Liisa - Näytelmä kolmessa näytöksessä
Kirjailija: Minna Canth
Julkaistu ensimmäisen kerran: 1895
Julkaisija: Createspace, 2013
Sivuja: 68

Joskus kirjoittaessa miettii (tai useammin kuin joskus), mitä kummaa sitä oikein kirjoittelee. Talviloman jälkeen on todella vähän tunteja, voisi ehkäpä viimein kirjoitella omia tekstejä eteenpäin...