To Kill a Kingdom

To Kill a Kingdom
Alexandra Christo
Hot Key Books, 2018
s. 357 [5]

Varmasti aika monet englanniksi fantasiaa lukevat ja IG:ssä kirjapiireissä pyörivät ovat jo nähneet tämän kirjan. Alunperin törmäsin tähän Goodreadsissa, tein hankintapyynnön kirjastoon ja pari kuukautta sitten kohtasin kirjakaupassa ja ostin sen, pari päivää lukemisen jälkeen sain sähköpostia kirjastolta, että ovat hankkineet kyseisen teoksen. Olin hämmentynyt, en muistanut yhtään, että olin tehnyt siitä hankintapyynnön. Aina ei muista ja olen itseasiassa tyytyväinen, kun To Kill a Kingdom on nyt osa omaa pientä valikoimaa ja toivon, että ystävänikin innostuisivat siitä.
En itseasiassa ole hetkeen suositellut sarjoja tai kirjoja tutuille, niin on mahtavaa innostua jostakin niin, että heti suosittelee. Toki tänä vuonna on lukenut niin monta muutakin suositeltavaa kirjaa, ettei ainakaan heti lopu suositeltavat.

Mutta itse lukemiseen, englanniksi lukeminen on edelleen minulle suhteellisen haasteellista. Aina on sanoja, joita ei ymmärrä ja yleensä määrätynlainen käsitys teoksesta kärsii. Kun ei voi täysin ymmärtää teosta sellaisena kokonaisuutena, en osaa sanoa oliko se hyvin kirjoitettu vai ei, enkä hirveän tarkkaan halua puhua siitä mistä tarina kertoo, mitä jos minulla olikin ymmärryksessä jokin virhe.
Olin kuitenkin todella tyytyväinen, To Kill a Kingdom ei ollut liian haasteellinen, vaikka olihan siinä hieman kielellistä purtavaa.

Vasta myöhemmin, kirjan luettuani luin, että tätä on verrattu Pieneen merenneitoon, uudelleen kerrontanakin mainittu. Ja toki, olihan näissä jonkinlaisesti samanlaisuutta, mutta asia ei pahemmin vieraillut mielessäni, kun oli lukeminen kesken, vaikka toki huomioikin muutamia samankaltaisia juttuja. Oikeastaan muutenkin ajattelen, ettei oikeastaan ole sellaista täysin uutta tarinaa, vaan on vain erilaisia yhdistelmiä, saattaa kuulostaa hieman erikoiselta, mutta näin ajattelen. Jokainen inspiroituu jostakin ja voin sanoa, että omassa tarinassani, jota kirjoittelen, on asioita muista tarinoista, jokin pieni juttu. Jotkut yhteneväisyydet ovat tietoisia, jotkut eivät.
Mutta taas vähän eksyttiin itse kirjasta. Jossain määrin samaistun tähän Pieni merenneito asiaan, seireeni, jonka pyrstö muutetaan jaloiksi. Mutta muuten, aika paljonkin erilainen. Ah ja toki prinssi, joka ei kylläkään halua olla prinssi.

Jos et ole vielä lukenut, niin mene ja lue, et kadu.
Toki, jos et tiedä mistä tarina kertoo, niin lue vähän tätä eteen päin.

Lira on prinsessa, seireeni, joka tulee vielä hallitsemaan merta. Hän on kuuluisa, pelätty niin ihmisten kuin seireenien joukossa, punahiuksinen hirviö, Princes Bane, joka vie kerran vuodessa prinssin sydämen, sen joka tykyttää meistä jokaisen sisällä. Lira kuitenkin suututtaa Kuningattaren, joka kiroaa hänet kulkemaan jaloilla, Liran pitää tuoda äidilleen seireenin tappajan sydän tai hän jää ikuisiksi ajoiksi ihmiseksi.
Aika rankkaa kasvatusta omasta mielestäni.

Elian on prinssi, joka mielummin matkaisi merillä piraattina miehistönsä kanssa tappaen meren hirviöitä, seireenejä kuin hallitsisi valtakuntaa, jonka hän tulee perimään. Kun Elian miehistöineen noukkii mereltä nuoren naisen, hän ei tiedä onko nainen luottamuksen arvoinen, vaikka väittääkin haluavansa tuhota seireenit.

Tästä alkaa Liran ja Elianin yhteinen matka kohti Second Eye of Keto:a, jolla on tarpeeksi suuret voimat tuhota Merten Kuningattaren. Matkalla on niin luottamusongelmia, salaisuuksia kuin orastavia tunteita.
Ehdottomasti hyvää luettavaa, suosittelen, jos vähääkään pitää piraateista tai seireeneistä /merenneidoista.

Edelleen surullinen, kun kannen teksti ei vain selviä tästä elämästä.

Smart Girl Get What They Want

Smart Girls Get What They Want
Sarah Strohmeyer
Balzer+Bray, 2012
s. 348

Vuosia sitten katselin Adlibriksessa kirjoja, suunnittelin ostavani erään toisen teoksen Sarah Strohmeyeriltä, mutta sitten näin Smart Girls Get What They Want -teoksen ja nimi sekä kansi puhutteli (ei sillälailla, että olisin itse erityisen super fiksu, ehdottomasti sellainen keskitaso ihminen) ja juoni kuulosti hyvältä. Päädyin siis toiseen kirjaan kuin alunperin olin ajatellut.
Omasta hyllystä tulee vain luettua niin epäahkerasti, olen jo kauan himoinnut sitä kirjaa, minkä olin alunperin suunnitellut ostavani, mutta eihän sitä voinut, kun jo hyllystä löytyvää ei ollut vielä lukenut. Nyt voin onnellisesti kertoa, että voin ostaa sen! Jei, super, paitsi hetkonen, ei näin opiskelijana ole varaa semmoiseen luksukseen, hieman sydän vuotaa verta...

Mutta nyt kirjaan, jota kerrotaan teinitytön nimeltä Gigi näkökulmasta. Hänellä on kaksi parasta ystävää, Bea ja Neerja, jotka ovat myös todella fiksuja, opiskelevat ahkerasti ja no, muuta ei sitten oikein ollutkaan heidän elämässään.
Neerjan isosisko valmistuu lukiosta, mutta väittää, ettei hänen vuosikirjansa ole vielä saapunut. Gigi, Bea ja Neerja kuitenkin löytävät sen pakatessaan Paradin tavaroita ja huomaavat, ettei siellä lue kuin vaikutit kivalta, olisi ollut kiva tutustua paremmin. Parad oli aina ollut Gigin, Bean ja Neerjan sankari täydellisine arvosanoineen ja jatko Princetonissa, mutta sitten, kukaan ei tuntenut häntä lukiossa, missä lukiokokemukset.

Gigi, Bea ja Neerja päättävät haluta sen kaiken, parhaimmat arvosanat ja täydet lukiokokemukset ja heistä jokainen yrittää jotakin uutta, jokaiselle haaste ja he loistaisivat siinä. He ovat fiksuimpia, joten miksi he eivät muka voisi saada kaikkea mitä haluavat?
Kaikki ei kuitenkaan mene ihan niin kuin strömsössä. Gigiä epäillään lunttaamisesta ja laitetaan tekemään tehtävää idiootin Miken kanssa. Koulun uusi tulokas Will on komistus sekä myös fiksu, mutta onkin Gigiä vastassa opiskelija edustajistoon. Bea on loistava laskettelija ja laskettelutiimi tarvitsisi uuden jäsenen, mutta vanhemmat ovat sitä vastaan. Neerja haluaa näytellä ja valloittaa Justinin sydämen, mutta onko hän kuitenkaan hänelle se oikea.

Koska tarinaa kerrotaan Gigin näkökulmasta, lähinnä tarkkaillaan hänen elämää ja ongelmia. Oikeastaan ihan yllätyin kuinka hyvä tämä kirja olikaan. Huomataan, ettei kaikki olekaan ihan tyhmiä, vaikka siltä vaikuttaisivat eivätkä fiksut ole aina niin viisaita. On niin nopeita kuin hitaita tunteita, itsensä ylittämistä ja kasvua sekä ehdottomasti kivoja henkilöitä.
Yksi asia minua kuitenkin häiritsi kirjassa, nimittäin ruoka, siinä syötiin jotenkin liian vähän. En tiedä mistä kummasta tämä ajatus tuli, koska he välillä söivät ja ihan sopivin välein, eihän se syöminen ole se juttu, mutta joskus sitä kiinnittää jänniin asioihin huomiota. Toinen oli myös, koska en ole opiskellut englanniksi mitään matikkaa tai kemiaa tms, jolloin oli hieman haaste (erittäin ohitettava sellainen), kun puhuttiin jostain opiskelujutusta, eihän sitä ymmärtänyt. Muuten kieli ei ollut haasteellista ja nautinkin lukemisesta paljon.
Suosittelen!