Harry Potter

Harry Potter ja Viisasten kivi kuvitettu
Harry Potter and the Philosopher's Stone, 1997
J.K. Rowling
kuvittanut Jim Kay
suomentanut Jaana Kapari
Tammi, 2015
sivuja 248

Harry Potter ja Salaisuuksien kammio
Harry Potter ans the Chamber of Secrets, 1998
J.K. Rowling
suomentanut Jaana Kapari
Tammi, 2002
sivuja 365

Joskus yläasteella ollessa luin Viisasten kiven ja Salaisuuksien kammion. Traagisesti aina kärsinyt tästä aukosta sivistyksessä, kun en ole muita lukenut. Muutamien ystävieni kanssa keskustelimme aiheesta kevättalvella, osa hämmästeli, kun en ollut lukenut ja osa kertoi etteivät hekään ole. Päädyimme siihen, että lukupiiri olisi todella mahtava. He, jotka ovat lukeneet voivat lukea uudelleen (tai olla lukematta ja vain saapua keskusteluun) ja he, jotka eivät ole vielä lukeneet, niin, no ainakin itse olen todella tyytyväinen, kun tämän vuoden loppuun mennessä olen lukenut kaikki Potterit!

Eilen meillä oli ensimmäinen lukupiiri tapaaminen kahdesta ensimmäisestä kirjasta, jonka aikana söimme paljon. Oli haasteellista pysyä vain kahdessa ensimmäisessä kirjassa tai no ei sinänsä minun, kun en ole muita lukenut, mutta muiden. Kohta varmaan luemme vain kaikki ja pidämme yhden suuren keskustelun. Rehellisesti haluaisin jo lukea Azkabanin vangin, mutta seuraavaan lukupiiriin on vielä kuukausi! Onneksi on muita hyviä kirjoja hyllyssä odottamassa.

Historiani Pottereiden kanssa on se, että olen aina pitänyt niistä elokuvista. Lukiossa ollessa katseltiin maratoonina kaikki kahdessa illassa, sen jälkeen niitä ei ole katsonut tai en ainakaan muista, että olisin. Seuraavana aamuna maratoonin jälkeen herätessä ensimmäinen ajatus oli, ettei Hermione palauttanut vanhempiensa muistia. Siinä kohtaa oli todella harmi, kun ei ollut lukenut kirjoja. Kämppis osasi kuitenkin vastata, mutta ei se hirveästi järkytystäni poistanut. Siitä on nyt jo muutama vuosi aikaa ja olen edelleen niin traagisen nyyh..
Elokuvat voisi katsella uudestaan kirjojen lukemisen jälkeen. Saa nähdä mitä mieltä niistä on silloin.

Mutta siis kirjoista. Ala-asteella, neljännellä tai viidennellä ollessani ostimme minulle kaksi ensimmäistä Potteria, kun löysimme ne kirpputorilta (itseasiassa kaikki Potterini, paitsi kuvitettu, on ostettu käytettyinä, viimeinen kyllä vielä uupuu). Aloitin tietysti lukemaan Viisasten kiveä, mutta en lukenut sitä hirveän pitkälle, se ei vain iskenyt minuun jostain syystä. Yläasteella ollessa tartuin siihen kuitenkin uudelleen ja luin Viisasten kiven ja Salaisuuksien kammion. Kävi kuitenkin niin, ettei minulla ollut heti Azkabanin vankia saatavilla, niin en sitten lukenut koskaan enempää. Kirjoja kaikkia lukematta tiedän kuitenkin olevani ehdottomasti Puuskupuh.

Mitähän sitten sanoisi Viisasten kivestä ja Salaisuuksien kammiosta... ne olivat hyviä ja haluan jo lukea seuraavan. Vaikka tietääkin elokuvien pohjalta tarinan, niin kirjat on niin paljon enemmän (näin olen ainakin kuullut). Ja olen hämmentynyt niistä suippohatuista, joita he käyttävät, sitä ei vain jotenkin älyä, että he kulkevat hatut päässä sinne ja tänne.