Oi menneisyys oi menneisyys ja Paha aavistus

Muutamia vuosia sitten valmistuin kirjoittajalukiosta. Lukio on yksi mahtavimmista asioista, joita olen kokenut, ei, ei se opiskelu vaan ne ihmiset. Itkin kovasti, kun se kaikki päättyi. Niistä ihmisistä, siitä paikasta, oli tullut kotini.

Tänään juttelimme, että voisimme käyttää lukion hakutekstejä uusien tekstien inspiraationa, "valita" lauseita tai sanoja, niin kuin teemme muiden teksteistä, tarinoista. Sitten päädyin etsimään tekstini ja lukemaan myös lyhyen tekstini Miksi haluan kirjoittajalukioon. Elämäni oli silloin täynnä kirjoja, kirjoittamista ja tanssia. Hah, nykyään teen näitä asioita niin paljon vähemmän. Mutta ilokseni voin sanoa, että kirjoittamista teen enemmän kuin vuosi sitten ja oli myös ilo lukea syyni miksi halusin kirjoittajalukioon. Se toi muistoja mieleeni. Ja haluan nyt jakaa hakutekstini myös täällä, koska nuoruuden into (joo joo, ihan kuin olisin super vanha, puh pah oikeasti) ja pidän hakutekstistäni kovin.

Joten ensin siis Miksi haluan kirjoittajalukioon.

Hei,

olen Hilma -- ja haen sinne Oriveden kirjoittajalukioon. Olen 16-vuotias ja saan tänä keväänä päättötodistuksen -- koulusta (yläaste). Minua hieman jännittää pääsenkö teille sinne ja toivon, että pääsisin, koska minä vain yksinkertaisesti rakastan kirjoittamista. Sillä tavalla saan purkaa kaiken omasta mielestäni paperille, tyhjentää ajatukseni, vuodattaa tunteeni sekä tietenkin luoda omia maailmoja ja hahmoja.

Tiedän itse, että kirjoittaminen on minun juttuni, koska olen ollut pari vuotta sanataiteessa ja tänä vuonna koulussa luovassa kirjoittamisessa. Vaikka kirjoittaminen onkin minun juttuni, en tiedä tahdonko siitä ammattia. Tiedän vain, että tahdon oppia lisää kirjoittamisesta ja vain kirjoittaa ja tietenkin lukea toisten tarinoita. Kirjoittaminen, lukeminen ja tanssiminen, mitä myös harrastan, ovat pääasiassa minun elämäni.

Lisäksi minulla on tietenkin perhe ja ystäviä, joiden kanssa tahdon kokea paljon kaikenlaista. Tahdon elää villinä ja vapaana... tai no ainakin vapaana.

Tämä jotenkin muistuttaa miksi rakastan kirjoittamista, rakastan sitä yhä samoista syistä. Se on vapauttavaa, helpottavaa, iloa ja luomista. Voisin elää pääni sisällä onnellisena, haahuilla metsässä toverinani fiktiiviset hahmot. Joskus elämässä unohdan ajatella hahmojani, unelmoida, luoda, kuvitella elämää lohikäärmeen selässä, meren pinnan alla uiskentelua. On aika taas ottaa yksi askel ja unelmoida. 

Seuraavaksi hakutekstini, jota en ensin edes ajatellut, ennen kuin ystäväni sanoi, että sinun kannattaisi hakea tällä tekstillä, eikä toisella, jota harkitsin. Olen ikuisesti kiitollinen hänestä, sillä tämä teksti avasi minulle oven sinne minne halusin.

Paha aavistus

Kuulen sataman äänet, ihmisten innostuneet huudot ja puheensorinan, hevosten hirnahdukset ja kavioiden kopseen. Ne sekoittuvat yhteen ja luovat kovan melun. Siirrän katseeni ihanasta merestä satamaan, jossa osa ihmisistä odottavat laivaan pääsyä ja osa hyvästelee heitä, naiset tirauttavat pari kyyneltä, miehet seisovat paikoillaan juron näköisinä.

Pian laiva lähtisi satamasta New Yorkiin, sitten kun matkustajat olisivat kyydissä. Voin melkein tuntea käsissäni sen innostuksen, joka ihmisistä lähtee. Kaikki ovat niin iloisia ja se saa hymyn ilmestymään myös minun kasvoilleni. Olisinpa minäkin noin innostunut ja aikaisemmin minä olinkin. Nyt minä aavistelen jotain pahaa tapahtuvaksi ja vaikka olenkin työntänyt ajatuksen syrjään, se on silti alitajunnassani. Olen koittanut tolkuttaa itselleni, että olen aikaisemminkin aavistellut pahaa, eikä mitään ole tapahtunut ja mitä muka voisi tapahtua? Laiva uppoaisi vai? Onhan se kyllä mahdollista, mutta epäilisin, että se prosenttimäärä ei ole kovinkaan suuri. Mutta mitäpä minä tietäisin mistään prosenteista, en osaa matikasta muuta kuin mitä veljet ovat opettaneet ja se on aika vähän.

”Mary, tule tänne”, isäni huutaa ja käännyn katsomaan häntä. Hänellä on kokinasunsa päällään ja hänen avullaan sain töitä laivalta. Vain pienen tarjoilijan työn, mutta kuitenkin. Olen aina haaveillut maailmalla matkustamisesta. Äitini ei ole kuitenkaan asiasta kovinkaan hyvillään, hän vain tahtoisi minut hyvään avioliittoon.

”Kyllä isä, minä tulen”, katson vielä kerran satamaa, sen ihmisiä ja eläimiä mennessäni sisälle laivaan.

Ilta on vasta alussa ja ravintolassa on jo vaikka kuinka paljon ihmisiä. Naisilla on pukuja, joita kadehdin ja haluaisin itselleni. Naiset näyttävät niin kauniilta ja itsevarmoilta ne päällään ja miehet. Ah... niin komeita...

”Mary, lopeta haaveilu, olet töissä”, hätkähdän kuullessani uuden ystäväni Katen terävän äänen. Vilkaistessani häntä hän kuitenkin hymyilee enkelimäisesti. Hänellä on ihanat vaaleat kiharat hiukset, jotka ovat nyt kireällä nutturalla. Kate sipaisee irralleen päässeet hiussuortuvansa korvansa taakse jatkaessaan matkaa ja minäkin jatkan työntekoani. Hymyilen ihmisille, kysyn mitä he tahtovat ja ihailen heidän vartaloitaan, vaatteitaan ja hiuksiaan. Toivoisin olevani hieman rehevämpi, enkä tälläinen tikku, jolle mitkään vaatteet eivät oikein istu. Viedessäni väärän juoman eräälle herralle suljen ajatukseni pois päältä ja keskityn vain palvelemaan asiakkaita.

Herään aamulla Katen ravisteluun ja voihkaisen.

”Mene pois, minä nukun vielä”, mutisen ja käännän kylkeä. Minua väsyttää niin hirvittävästi. Ilta oli venynyt niin hirvittävän pitkälle ja tuntuu kuin olisi vasta yö.

”Mary, sinun on pakko nousta, meidän työt alkavat puolentoistatunnin päästä”, Kate vetää peittoa pois päältäni ja nousen nopeasti. Päästän epämääräisen uikahduksen.

”Puoli seitsemän”, huudahdan järkyttyneenä ja menen penkomaan pientä vaatekaappiani. Nopeasti puen työmekkoni Katen avustuksella ja letitän mustat silkkiset hiukseni kahdelle letille.

”Mennään nyt jo”, Kate hoputtaa ja lähdemme tarjoilemaan aamupalaa mahani kurninnan saattelemina.

Koko päivä oli hirveä, aamulla sain nipistettyä vain pieniä suupaloja tarjoilemisen lomassa ja vasta tarjoilun loputtua sain syödä. Siinä vaiheessa mahani oli kurninut jatkuvasti ja olin punastellut kaikille. Kuinka noloa! Onneksi tämän jälkeen minulla oli päivälliseen asti aikaa ja sen tuhlasinkin nukkumiseen ja hiusteni laittoon. Hiukseni ovat ihanat ja silkkiset, mutta aivan liian liukkaat. Sain ne jotenkuten kireälle nutturalle, mutta päivällisen ja loppu illan aikana ne pääsivät melkeinpä kokonaan vapauteen. Seuraavina päivinä olisi parempi tyytyä vain letteihin, jotka tekivät minusta aivan pikkutytön näköisen. Pääsin nukkumaan taas myöhään ja seuraavat päivät menivät samaa kaavaa kuin ensimmäisetkin, ilman nutturaa.

Onneksi sitten eräänä iltana pääsen nukkumaan kerrankin ajoissa. Vajoan kovalle patjalleni ja vedän peiton päälleni. En kuitenkaan yllätykseksi nukahda vaan tuijotan yläpedin pohjaa. Koitan saada unenpäästä kiinni, laskea lampaita ja ajatella, että olen väsynyt, haaveilen, mutta mikään ei auta. Lopulta luovutan ja menen tutkimaan tavaroitani. Löydän korulippaani, jota en ollut aamulla löytänyt. Tutkailen kaikkia vanhoja koruja ja löydän myös yhden uuden.

”Mary, mitä sinä teet”, kuulen Katen unisen äänen.

”En mitään, nuku sinä vain”, mutisen ja katson Kateen. Hetken päästä hän sulkee silmänsä ja jatkaa uniaan. Minä taas tutkailen löytämääni korua. Mistä se on ilmestynyt? Se näyttää vanhalta ja se on kultainen, koristeellinen riipus. Katson sitä hämmentyneenä ja ihastuneena. Se on minulle, tiedän sen, tunnen sen. Ripustan sen kaulaani ja käännyn sänkyni luokse. Nyt voisin mennä takaisin nukkumaan. Kuitenkin, juuri kun olen istumassa sängylleni laiva tärähtää. Mitä ihmettä? Laiva tärisee ja herätän hädissäni Katen. Hänen kultaiset hiukset ovat sekaiset ja katse sumea.

”Kate, jotain tapahtui. Meidän on pakko mennä katsomaan mitä”, mutisen. Kate ei vieläkään ymmärrä mitään ja tartun häntä kädestä. Minun on pakko ottaa hänet mukaani, jos jotain on tapahtunut niin mitä sitten Katelle tapahtuisi, jos hän jäisi vain nukkumaan? Juoksen raahaten Katea perässäni ylös kannelle ja katselen ihmeissäni ympärilleni. Emme ole ainoat jotka ovat tulleet kannelle. Sitten hälytys alkaa soimaan ja hätäraketti ammutaan.

”Mitä ihmettä tapahtuu”, Kate kysyy pelästyneellä äänellä.

”En tiedä, mutta meidän on pakko päästävä pelastusveneiden luokse”, juoksemme käsi kädessä alemmalle kannelle. Huomaan, että moni muukin on jo päässyt pelastuskannelle. Se on täynnä paniikissa olevia ihmisiä. Koitamme työntyä heidän läpi, mutta he tuuppivat meidät pois. Sitten huomaan lähestyvän vanhan naisen ja katson häntä ihmeissäni. Hän on ainut, joka näyttää huokuvan rauhaa.

”Sinä olet Mary, eikö vain”, hän kysyy ja nyökkään hämmentyneesti. Kuka nainen on ja mistä ihmeestä hän tietää nimeni?

”Tule”, nainen tarttuu käteeni ja vetää minut perässään ihmisten läpi. Otteeni Katesta irtoaa ja huudan häntä, mutta lopulta hän katoaa ihmisjoukkoon. Nainen pitää edelleen minun kädestäni lujasti kiinni ja raahaa minua läpi ihmisjoukon, kunnes olemme pelastusveneen luona.

”Jonkun pitää aina jatkaa, olen pahoillani, etten voi opettaa sinua”, nainen sanoo ja halaa minua. Jostain syystä minä vastaan halaukseen. Hän on lämpöinen ja tuoksuu kuin kodilta. Lopulta irrottaudumme toisistamme ja hän ojentaa minulle jonkun paksun kirjan ja lämpimän huovan.

”Pidä itsestäsi huolta ja muista, että olet erityinen”, nainen sanoo tirauttaen pienen kyyneleen ja työntää minua venettä kohti. Ajatukset myllertävät mielessäni veneen laskeutuessa mereen ja vasta jonkin ajan päästä, jonkun vanhan miehen tarjotessa minulle nenäliinaa huomaan itkeväni. Otan kankaisen nenäliinan vastaan ja pyyhin kyyneleeni siihen. Kiedon huovan olkapäilleni ja tuijotan laivaa, suurta laivaa, joka ei ikinä pääse New Yorkiin. En ajattele mitään, on kuin olisin torjunut ajatukset ja tunteet. Tuijotan vain laivaa ja sen viimein upotessa muistan isäni. Miten hänen oli käynyt? Entä Kate?

”Mikä kirja sinulla on”, joku vieressäni oleva nainen kysyy ja katson häneen ihmeissäni. Olin unohtanut koko kirjan.

”En tiedä”, mutisen vain ja nainen katsoo minua oudosti kääntyen viimein pois päin. Sen jälkeen minä itse katson kirjaa. Mikä se on? Mistä nainen puhui? Näen juuri ja juuri selvää hämärässä, melkein pimeässä, kannessa olevan nimen.

”Näkijä”

Kirjoittamispiiri

Tervehdys ihanat kirjoittajatoverit! Keskiviikko on taasen saapunut tuoden mukanaan tehtäviä. Toivottavasti pidätte näistä. Aloitellaan jälleen kerran tajunnanvirralla.

Tehtävät:

Ajatuksia taivaasta
- Ihan vaan omia ajatuksia ja fiiliksiä.
- 5 min.

Ajatuksia helvetistä
- Samalla lailla kuin taivaasta.
- 5 min.

Tarina pakkoavioliitosta
- Onko se surullinen, onnellinen vai jotakin siltä väliltä. Ovatko olleet jo vuosia yhdessä vai juuri menossa naimisiin. Millaisen novellin kirjoitat?
- Aika 15 min.

Täydellinen päivä
- Millainen on täydellinen päivä? Oletko kokenut sen, haaveiletko siitä vai olisiko se jonkun toisen täydellinen päivä tai vain ihan yleisesti ottaen täydellinen päivä? Kirjoita.
- Aika 5 min.

Kirjoittamisen iloa!

Kirjoittamispiiri

Maaliskuu on lähtenyt hyvin käyntiin ja kirjoittamispiirikin puksuttelee onnellisesti eteen päin. On jo ihan viikottaiseksi tavaksi tullut ystävän kanssa kirjoitella. Mukava kirjoittaa ja puhella kuulumisia.

Tänään olisi taas luvassa tajunnanvirtaa, yllätti varmaan todella paljon. :D Itsellä alkaa ehdottomasti tajunnanvirrat muotoutumaan, ei ihan niin päiväkirjamaisia, vaan pysyvät enemmän jossain tietyssä teemassa. Vaihtelee kyllä paljon siitä mitä mielessä liikkuu ja kuinka paljon.

Kuva-inspis
- Tänään käytetään hyödyksi netistä löytyviä kuvia. Me käytimme weheartitista löytynyttä syksyistä maisemaa rautatiestä TÄTÄ
- Weheartit on hyvä paikka pongata kivoja kuvia ja esimerkiksi Pixabay, josta voi luvallisesti käyttää ja jakaa kuvia.
- Aika 15+ min

Aloitus-lopetus
- Meillä oli siis valmis aloitus ja lopetus virke Viimeinen haltia nimisestä teoksesta.
- Aloitus: Sadetta oli jatkunut jo päiväkausia.
- Lopetus: Hänellä olisi koko elämä aikaa.
- Ajan loppuessa vain laitat lopetuksen, se joko toimii tai ei toimi.
- Aika 10 min.

Runoutta vain
- Kirjoittele runoja tai vaikka vain yhtä näin loppuverryttelyksi.
- Aika 6 min.

Toivottavasti oli kivaa! Kirjoittamisintoa <3

Kirjoittamispiiri

Miten aika onkaan vierähtänyt ja maaliskuu on täällä! Pihalla näyttää ihan huhtikuun lopulta ja mulla on villi pääsiäisfiilis, onhan kauppoihinkin jo ilmestynyt pääsiäisherkkuja. Mämmillä oon jo herkutellut. Nam!
Mutta taas pikemmittä puheitta kirjoittamisen pariin. Aloitus taas kerran tajunnanvirralla, voit aloittaa esimerkiksi sanalla aurinko, laittaa taustalle jazz-musiikkia Instrumental jazz (Youtube) tai ihan vain kirjoitella 5-10 minuuttia.

Perttu-teksti
- Lyhyt, tiivis, ytimekäs elämäntarina.
- Teimme näitä lukiossa, Petri Tammisen Elämiä -teoksesta idea muistaakseni oli tullut, näin käsitin muistiinpanoistani.
- Aika 7 min.

Oma Perttu-teksti näin malliksi, vaikkei se nyt ihan super olekaan :D

Jaana syntyi syksyllä, kasvoi nopeaan tahtiin niin kuin lapset tekevät. Hän kävi koulun, jos toisenkin ja lopulta kokiksi ryhtyi. Jaana sai oman, tai vielä pankin, kodin, puolison ja pari lasta. Elämä oli tavallisen hyvää. Jaana vanheni, mietti elämää. Harmaantuessaan vielä kiersi ympäri maailmaa. Lastenlapset toivat hymyn Jaanan kasvoille, oli elämä tuonut tullessaan onnea. Jaana kuoli keväällä.

Valoa portaikon päässä
- Kirjoita novelli, jossa on valoa portaikon päässä
- Aika 15min +

Google-runo
- Lippu
- Meille tuli sanat lippu...
...piste
...palvelu
...tankovalot
...laiva
...agentti
...tanko
...toimisto
- Oli kyllä hankala, mutta haaste on hyvä.
-En muista aikaa, mutta ehkä joku 5-7min.

Ihanaa keskiviikkoa!

Kirjoittamispiiri

Hei taas pitkästä aikaa, pahoittelut, että tässä on vierähtänyt aikaa. Viikot menevät niin nopsaan! Ja olen lähinnä avannut koneeni hakeakseni töitä ja erityisesti pelatakseni Skyrimia. Mutta taas kirjoittamisen pariin.

Aloitus tavanomaisesti tajunnanvirralla, aloituksena esimerkiksi sanoja kynttilä, helmet, pisara. Aika 5-10 min.

Tarinanopat
- Omistan ihan mukiinmenevät tarinanopat, jotka joskus löysin Tigerista. Olemme käyttäneet niitä nyt pari kertaa. Ne ovat ihan hauskat, vaikka kuvien tulkinta on hankalaa. Voisiko niitä tulkita muutenkin kuin vain, mitä siinä on.
- Heitimme kaikki kuusi noppaa ja saimme 6 asiaa, jotka piti mainita runossa tai tekstipätkässä.
- Asiat: Aurinko, valas, tassun jäljet, tikkaat, pyörä, kissa
- Asiat 2: Kello, tikkaat, kirje, sydän, puhelin, lintu
- Aika 5 min.

Antisupersankari
- Luo henkilöhahmo (nimi, ikä, kyky, ns oikea elämä, ns supersankari elämä, aseet, mahdollinen sidekick, vastustaja/vihollinen, onnistumiset, epäonnistumiset
- Kirjoita jokin pieni (tai vaikka pitempikin) pätkä antisupersankarista.
- Aika 20 min+

Lintu
- Kirjoita aiheesta lintu.
- Aika 5 min.

Tämmöistä tänään, toivottavasti tykkäsit. Ensi viikolla taas uusia juttuja! :)

Lue minut!

Lue minut
Sanna Pelliccioni (kuvistus)
Siri Kolu (teksti)
Otava 2019
32 numeroimatonta sivua

Toisin kuin yleensä keskiviikkoisin vinkkaankin teille yhtä kirjaa ja kerron miten me ollaan itse sitä hyödynnetty.

Lue minut on Sanna Pelliccionin ja Siri Kolun sanataidetehtäviä sisältävä teos. Mielestäni teos on aivan ihastuttavan näköinen, Pelliccionin kuvitus on äärimmäisen ilahduttava ja inspiroiva.

Sanataidetehtävät taas ovat niin ja näin, mehän ootettiin niitä aika innolla. Mietimme, haluaisimmeko tämän omiin hyllyihimme, mutta erittäin moni tehtävistä on sellaisia, jotka eivät innosta. Esimerkiksi kysymyksen Jos saisit lukea vain kymmentä kirjaa koko loppuelämäsi ajan, mitkä ne olisivat? kohdalla mietimme miten tämä nyt liittyy sanataiteeseen. Mutta on tunne, ettei tämä kirja ole pelkästään kirjoittamista varten vaan matka kirjoihin. Kolun ilahduttavat pienet tekstipätkät saavat ajatukset kulkemaan kirjoihin ja siihen mitä ne ovat antaneet, mitä ne merkitsevät. Lukiessani noita tekstipätkiä, sydämeni jotenkin pakahtuu siitä tunteesta mitä tunnen kirjoja kohtaan, ne kolahtavat ja ovat oivaltavia. Asioita, joita tuntee, mutta ei ole sanoiksi luonut.

Olemme käyttäneet tätä nyt kaksi kertaa, seuraavalla kerralla emme voi, kun ystävän tarvitsee oma palauttaa kirjastoon. Taidan kuitenkin itsekseni vielä hyödyntää kirjaa ja lukea kaikki tekstipätkät ihan ajan kanssa, fiilistellä kunnolla ja miettiä suosikkikirjojani ja -hahmoja, sitä mitä kirjat ja tarinat minulle merkkaavat.

Mutta ehkäpä teitä kiinnostaa mitä tehtäviä me olemme kirjasta tehneet ja miten muuten olemme kirjaa hyödyntäneet. Emme ole kovinkaan montaa tehtävää tehneet, ne eivät ole jotenkaan iskeneet ainakaan niillä hetkillä ja kun koitetaan kuitenkin pysyä suhkot lyhyissä tehtävissä, niin siihen ei ihan hirmuisen montaa ole. Esimerkiksi skype-tapaamisessa lähtö luontoon ja kirjoittaminen siellä (tehtävässä sanottiin ottamaan kuvia, mutta mielummin istuskelisimme paikassa fyysisesti, plus valokuvaamme molemmat ja se on meille ihan eri puuhaa kuin kirjoittaminen) ei ole ihan mahdollista, eikä talvi sitä parasta aikaa siihen. Kesällä sitten.

Mutta teimme kaksi tehtävää kirjasta ja yhtä hieman muokkasimme:

Kirjoita tarina henkilöstä, joka käveli harmaalta kadulta kirjan kansikuvan rantamaisemaan. Millainen seikkailu häntä odotti?
- Aikaa tähän käytimme 15 minuuttia ja omani jäi kyllä kesken. Hahmoni ei edes päässyt kirjaan asti...hups... Mutta tässä meille tuli ensimmäistä kertaa suhteellisen samanlaiset tekstit! Tai samanlaista teemaa käytettiin, johtui vahvasti kuvasta.

Millainen on lempipaikkasi luonnossa?
- Tässä kohtaa oli myös toinen kysymys, mutta päätimme kirjoittaa lempipaikastamme. Molemmilla oli suhteellisen samanlaiset lempipaikat, molemmat pidämme selkeästi vedestä. Käytimme tähän 15 minuuttia.

Sananvaihtopäivät
- Emme ihan tehneet tehtävänannon mukaan vaan teimme molemmat ystävänpäivään liittyvistä sanoista listan, 10 sanaa, ja vaihdoimme listat keskenämme, toisen sanoista piti sitten kirjoittaa. Käytimme kirjoittamiseen 20 min. Sanalistassa ei ollut aikaa, kun sen tekee kuitenkin nopsaan.
- Hauskaa meidän listoissa oli että numero 4 oli molemmilla ruusu.
- Saimme käyttää sanoja missä järjestyksessä vain, mutta mietimme myös, että olisihan se jännä tehdä niin, että ne pitää käyttää siinä järjestyksessä kuin ne listassa ovat.
- Tämä oli mielestämme kiva tapa tehdä tietyllä teemalla teksti. Ystävänpäivä, joulu yms. ovat niin hankalia, kun ne ovat aina niin kliseisiä, mutta näin oli jonkinlainen runko.
- Itselle tuli hirmuisa hetki, kun kävikin niin, että olin ajatellut käyttää sanan tietyssä kohtaa, mutten sitten käyttänyt, mutta jotenkin mietin, että olin käyttänyt ja lopussa olin että apua, en käyttänyt!

Minun sanalistani:
Kipinä
Pakahtua
Kakku
Ruusu
Rakas
Toivo
Lämpö
Makoisa
Nauru
Ihosi

Ystäväni sanalista:
Ihastus
Kortti
Lahja
Ruusu
Ero
Suru
Yksinäisyys
Ystävä
Onni
Epätoivo

Sitten olemme hyödyntäneet kuvia kahdesti. Aikamatkustus-aukeaman kuvassa on viisi henkilöä ja päädyimme kirjoittamaan keskimmäisen henkilön mielenmaisemasta, aikaa käytimme 5 minuuttia. Toisella kerralla teimme niin, että päätimme valita omat kuvat, emme kertoneet toisillemme ja kirjoitimme 10 minuuttia ja jaoimme tekstimme toisillemme, toisen piti sitten päätellä mistä kuvasta toinen oli inspiroitunut.

Suosittelen lämpimästi testaamaan Lue minut -teosta. Itse ainakin pidimme tästä ja saimme inspiraatiota kirjoittamiseen. Pitemmittä sanoitta katoan nyt syömään Runebergin torttua ja sitten kohti mäkeä, kun kerrankin ollut pakkasta pitempään ja lunta. Toivottavasti on hyvä rinne.

Kirjoittamispiiri

Hei rakkaat kirjoittamistoverini! Tammikuun viimeinen keskiviikko on täällä, mihin ihmeeseen tämä aika on oikein mennyt. Järisyttävän järkyttävää. Mutta innolla matkataan helmikuuhun eikö niin? Ennen sitä kuitenkin vielä kerran kynät käteen ja paperi esiin.

TEHTÄVÄT

Tajunnanvirtaa 5-10 min. Ketä yllätti? Mutta teethän ainakin tällä kertaa, vaikket yleensä tekisi?

100 sanan kuvaus
- Kuvaile jotakin esinettä sadalla sanalla. Ei yhtään ali tai yli.
- Ei aikaa.

Jokin asia joka teki sinut onnelliseksi viimeisen viikon aikana
- Kirjoita aiheesta.
- Aika 5 min.

Runo tajunnanvirrasta
- Eikö kannattanutkin kirjoittaa tajunnanvirtaa tällä kertaa?
- Kirjoita runo käyttäen tajunnanvirta tekstiäsi pohjana.
- Aika 10 min.

Toivottavasti piditte, nähdään helmikuussa!

Hilma

Out for Blood

Out for Blood

The Drake Chronicles

Alyxandra Harvey

Bloomsbury, 2010

s. 292

Tästä sarjasta en olekaan vielä tänne blogin puolelle vielä kirjoitellut. Instagramiani seuraavat ovat tämän jo siellä varmaan nähneet. 

Out for Blood on Drake aikakirjojen kolmas osa ja kertoo vampyyreistä. Sarjana oon ihan tykännyt tästä, ensimmäisen osan jälkeen hieman järkytyin, kun yksi kirja keskittyykin aina tiettyyn Draken perheen sisaruksista enkä saanut nauttia ensimmäisen osan kivoista hahmoista. Ilahduttavaa on ollut kuitenkin huomata, kuinka henkilöt pysyvät mukana seuraavissakin osissa. Verrattuna esimerkiksi Mustan tikarin veljeskuntaan, jossa tuntui, ettei niistä hahmoista kuullut enää mitään. Drake aikakirjat sisältävät myös huomattavasti vähemmän kiihkeitä kohtauksia, onhan kohderyhmä hieman eri. Mustan tikarin veljeskunta on siis aikuisille ja Drake aikakirjat nuorille, vaikka ei näin aikuisenakaan haittaa niitä lukea.

Drake aikakirjoja lukiessa minulle ei ole tullut mieleen vain Mustan tikarin veljeskunta vaan myös Vampyyri akatemia. Nämä sarjat ovat erilaisia, mutta kuitenkin jokin niissä muistuttaa hieman toisiaan. Molemmissa on erilaisia vampyyrejä ja ehkäpä kirjoitustyylit ovat hieman samanmoisia. Tarinallisesti nämä ovat erilaisia, vaikka Out for Bloodissa ollaankin metsästäjien koulussa.

Voisin sanoa, jos pidät Vampyyri akatemiasta, voisit pitää myös tästä sarjasta!

Mutta nyt itse kirjaan. Out for Blood kertoo edellisten kirjojen tapaan rakkaustarinan. Hunter Wild on tähtioppilas vampyyrinmetsästäjien koulussa ja ihastuu vampyyriin! Huomioitavaa on tietenkin, että vampyyreja on erilaisia ja Quinn on kuuluu niistä "parhaimpiin" eli ei iske hampaitaan jokaiseen vastaantulijaan eikä sen puoleen kehenkään. Kielletyn rakkauden lisäksi koulussa tapahtuu outoja asioita, oppilaat sairastuvat oudosti ja opettajat ovat tietämättömiä. Hunter tietenkin lähtee selvittämään asiaa ja kaikenlaista tapahtuu, pahat vampyyrit poksahtelevat kuoliaaksi yllättäen ja kämppiskin käyttäytyy oudosti.

Mielestäni mukavan kevyttä lukemista. Erityisen kiva on, kun ainakin tähän mennessä on jokaisessa osassa saanut tietää lisää tietystä osasta vampyyri maailmaa. Kirjan lopussa saa myös aina tietää keistä kerrotaan seuraavassa osassa tai eihän sitä suoraan sanota, mutta...

Plussaa myös siitä, etten ole arvannut tapahtumia, kuka syyllinen on jne. 

Harmillista vain, näitä ei ollut Pirkanmaan kirjastoissa saatavilla ja mulla onkin nämä pääkaupunkiseudulta lainassa, joten jos innostut tästä sarjasta niin älä pliis tee mitään varauksia vielä xD  Ja tätä sarjaa ei ole tietojeni mukaan suomennettu, englanti on kuitenkin aika simppeliä.

Hilma

Ja niin on maassa taas pieni valkoinen kerros,

huomenna jo kadonnut se varmaan on.

Ja soittolista ihastus

Beautiful writing music

Sarjan aiemmat osat:

My Love Lies Bleeding - Alyxandra Harvey

Blood Feud - Alyxandra Harvey

Tekstejä ihmeellisiä tai vähempiä

Hei!
Tänään haluaisin jakaa muutaman oman pätkäni, joita olen kirjoitellut kirjoittajapiirissä. Nämä ovat ehdottomasti muokkaamattomia versioita, mutta halusin kuitenkin teidän kanssa jakaa ainakin muutaman.

Kuka-runo

Kuka oli hän,
ilkimys,
joka ampui Porissa.

Hyvä ihminen,
he sanoivat,
kasteli kesäisin kukat.

Kuka oli hän,
kammotus,
joka aseellaan tappoi bambin.

Hyvä ihminen,
he sanoivat,
eduskunnan puhemies.

Kuka oli hän,
hirvitys,
joka viatonta löi jouluna.

Hyvä ihminen,
he sanoivat,
kuulemma keksi rakkauden.

Mutta kuka oli hän,
hän,
joka soitti.

Kuka,
he kysyivät silmänsä sulkien.


Tässä oli siis käytettävä näitä:
Kuka...
soitti
kuka
ampui Porissa
kukat
löi jouluna
tappoi bambin
on eduskunnan puhemies
keksi rakkauden

Nyt tajusin, että on jäi käyttämättä eduskunta kohdassa, mutta mitäs pienistä xD

Sanat:
Aurinko, valas, tassun jäljet, tikkaat, pyörä, kissa

Kissani piti valaista,
katsoi niitä telkkarista,
kerran pyöräillessä,
nähdä sain itsekin,
valaan oikean.

Auringon paistaessa,
tikkaita ylös kiivetessä,
ylös ylös valasta katsomaan,
tassun jäljet näin,
onko kissani myös,
valasta katsomassa.

Hissimusa-inspistä

Laivalle astuin,
tunnelma sisälläni,
nousi kattoon,
sormiani reidelleni naputin,
vastaantulijalle nyökkäsin,
hymyn vastaukseksi sain,
hauskaa tästä taitaisi tulla,
jos ei matkapahoinvoinnista kärsisi.

Kuva-inspistä

Punainen,
niin kovin punainen,
maailmani oli,
läheltä katsottuna,
kauempana,
värit eivät olleet,
niin kirkkaat.

Täyteläinen rauha,
sitä se lupaili,
minulle
ja
sinulle.

Ne sopivat yhteen,
säkenöivä räikeys,
rauhaisa tummuus,
ehkä mekin,
sovimme toisillemme.



Ei siis mitään täydellistä, mutta eihän mikään täydellistä olekaan. Oon huomannut itsessäni positiivisen vaikutuksen mikä tällä joka viikkoisella kirjoittelulla on. Pikku hiljaa taas muutenkin tulee kirjoiteltua ja tekee mieli taas jatkaa pidempiäkin juttuja.

Mutta nyt sanon hyvästi ja kiiruhdan, on paikkoja, joissa olla. Toivottavasti tykkäsitte!

Hilma

Kirjoittamispiiri

Näin se viikko taas vierähti ja on uusien tehtävien aika! Olemme viime aikoina käyttäneet kirjoittamiseen niin musiikkia, Googlea kuin kirjaa. Ne ovat olleet hauskoja ja aiomme käyttää niitä vielä uudestaankin joskus.

TEHTÄVÄT

Aloittelu taas tajunnanvirralla, jos niin haluaa, me ainakin haluamme.

Inspiraatio musiikista
- Valitse musiikki. Me käytimme tätä: Celtic Music - Legend
- Kirjoita mitä musiikki tuo mieleesi, runoja, novellia...
- Aika menee musiikin keston mukaan.

Google-runo
- Kirjoita hakukenttään Kuka (tai halutessasi jokin muu sana), mutta älä hae, vaan kirjoita hakukoneen ehdotukset ylös.
- Tee runo käyttäen näitä sanoja.
- Voit käyttää alla olevan kuvan ehdotuksia. Ne eivät ole tismalleen samat kuin meillä, koska otin kuvan vasta nyt enkä silloin, joten ne ovat hieman muuttuneet.
- Aika 10 min.

Lauseita kirjasta

- Ota lähelläsi oleva kirja.

- Ota lauseet näiltä sivuilta ja riveiltä:

           - s. 15 r. 15

           - s. 137 r. 7

           - s. 242 r. 20

           - s. 95 r. 9

           - s. 217 r. kolmas rivi alhaalta

- Jos tietyllä sivulla ei ole tarpeeksi rivejä, niin ota lause seuraavalta sivulta. Halutessasi voit tietysti ottaa ihan mistä kohtaa vain, kunhan sinulla on viisi lausetta.

- Kirjoita novelli, jossa käytät näitä lauseita.

- Aika 20 min. (ja niin paljon yli kuin tuntuu.)

Toivottavasti tykkäsitte, palaillaan taas parin viikon päästä!

Hilma

Kirjoittaessamme lauseita kirjasta laitoimme ajaksi 15 minuuttia ja jatkoimme rutkasti yli, eihän se riittänyt mihinkään. Lopulta itse vain lopetin tarinani, ettei jo valmiiksi kirjoittanut ystäväni joutuisi odottamaan ikuisuutta :D

Lupa

Lupa - Eroottisia novelleja
Sita Salminen
Kosmos, 2019
s. 208

Sita Salmisen Lupa - eroottisia novelleja on pyörinyt julkisuudessa erittäin paljon ja ollut puheenaiheena. Odotin tätä hyvinkin kiinnostuneena. Eroottiset novellit osaavat olla hykerryttäviä. Kuitenkin, tätä ennakkomyynti ennätyksiä tehtyä kirjaa odotellessa kirjastosta kuulin tästä lähinnä huonohkoa palautetta. Päätin kuitenkin lukaista tämän itse voidakseni luoda teoksesta oman mielipiteeni, mikä ei sinänsä ollut helppoa. Ennakko-odotukset ovat aina vähän hankalia, erityisesti negatiiviset.

Nyt luettuani voin sanoa, että olen lukenut kutkuttavampiakin eroottisia tekstejä, jotka ovat saaneet varpaat kipristelemään. En sano, että nämä olisivat olleet huonoja, mutta jokin niissä tökki. Häiritsi pienet asiat kuten hierottava sanoo mahdollisesti venäyttäneen lihaksensa ja hieroja sanoo revähdys, ne eivät ole sama asia! Ja, kun henkilö menee naamallensa rinteessä hänen pakarat ovat hellinä. Pieniä asioita, jotka jäävät vaivaamaan, mutta olisi voinut helposti korjata.

Minua myös jokseenkin vaivasi kuinka käytettiin niitä oikeita termejä jatkuvasti. Onhan se oikein hyvä, että käytetään oikeita termejä jne, mutta olen ehdottomasti vähemmän termejä enemmän tunnetta ihminen.

Suurempi asia, joka jäi mietityttämään oli kirjan nimi ja kuitenkin novellien aiheet. Ei tullut kovinkaan lupa fiilis. Esimerkiksi kolmenkimppa novellissa itselle tuli ehh fiilis, kun toisella on tosi epämukava fiilis. En sano, etteikö siinä se pointti sinänsä ollut, mutta jotenkin itselle tuli hieman inha olo. Ja se, kuinka suihkussa ollessa katselemasi ihminen tulee vain luoksesi ja suutelee sinua. Ja nukkumassa oleva henkilö herää yöllä ja joku lähestyy sänkyä, "nukkuva" esittää nukkuvaa ja toinen vain silti käyttää toista hyväksi. Sille on sana, raiskaus.

Ymmärrän kyllä, että nämä ovat eroottisia novelleja ja vain haaveiluja ja saatan vastaavia eroottisia novelleja lukea aina välillä, mutta kun teoksen nimi on Lupa, takana lukee "Sinun kehosi, sinun lupasi" ja on seksipositiivisuuden puolella, niin nämä kyllä jäävät vaivaamaan. Ja mietin myös sitä, että monet nuoret lukevat tätä, millaisen kuvan he saavat näistä novelleista, joissa ei lupia kysellä, teoksessa, jossa lupa on vahvasti esillä?

Eivät nämä kokonaan huonoja kuitenkaan olleet vaikka ehkä sellaisen kuvan tästä nyt voi saadakin. Pari suosikkia sieltä itselleni sain, mutta muuten novellit eivät niin innostaneet ja yllättävän monessa mietin ihan muuta kuin tekstiä, jota luin. Olisin kaivannut enemmän kutkuttavuutta ja ehkä sitä arkea, joka jotenkin jäi kuitenkin vähän etäiseksi tässä.

Erittäin huomioitavaa on kuitenkin, että jokaisella on aina omat mieltymykset erotiikan suhteen ja pidämme erilaisista asioista. Nämä eivät nyt tällä kertaa iskeneet minuun, vaikka vähän saivatkin sukat pyörimään. Mutta hieman harmistuttavaa oli se tunne, että näissä oli aiheita, joista voisin pitääkin, mutta jokin vain tökki, oliko se minä vai teksti on tietysti eri asia.

Kansista kuitenkin vielä pointseja, se on mielestäni kauniin yksinkertainen.

Oli vaikeaa kirjoittaa kirjasta, ihan vain jo, koska novellit ja se, ettei mielipiteeni ole täysin positiivinen, mutta myös se, että kirjoittaa suomalaisen kirjailijan teoksesta. Ennen en ole asiaa niin ajatellut, mutta oon jotenkin herännyt, että jotkut oikeasti lukevat blogiani.

Vuoden 2019 luetut ja katsotut

Niin sanoimme vuodelle 2019 hyvästit. Olin erittäin innokas sanomaan heippa, koska vaikka vuoteeni mahtui vaikka kuinka paljon kaikkea jännää ja kivaa (vaihto ja matkustelu, harjoittelut, valmistuminen), niin henkisellä tasolla se ei ollut kovinkaan hyvä. Onneksi voin sanoa, että parempaan päin ollaan menossa. Samalla, kun käyn lukuisia tavaroitani läpi (oi materialismi onnea, ehh..) käyn samalla myös mielellistä läpikäyntiä.

Mutta nyt ei tultu puhumaan mun mielen kotkotuksista vaan siitä millainen kirjallinen ja katsonnallinen vuosi 2019 oli! Ja aloitetaan siitä lukemisesta.

Hyllynlämmittäjät

Hups, en lukenut niistä yhtäkään! Ehkä sitten 2020?

Äänikirjat

Lapsena minut aina nukutettiin äänikirjoilla ja en ole vuosiin oikeastaan niitä kuunnellut. Vuonna 2019 kuitenkin vähän innostuin ja voin sanoa, että innostus taitaa kasvaa vuonna 2020?
Suosikkini oli ehdottomasti Äänihäkki (Puikkonen A. ja E.) ja haluankin lisää saman tyyppisiä. Lukijana pidin erityisesti Heljä Heikkisestä.

Kuuntelin yhteensä neljä äänikirjaa, joista yhden aikalailla nukuin.

Goodreads -lukutavoite

Lukutavoitteeni vuodella 2019 oli 40 kirjaa, minkä saavutin! Ilotulituksia ja taputuksia kiitos. Merkkasin Goodreadsiin 47 kirjaa, mutta todellisuudessa luin enemmän, jos lasketaan kaikki mangat ja kuvakirjat sekä harlequinit mukaan! Jos oikein laskin, niin päästään 70! Huimaava luku.

Voi siis sanoa, että paljon tuli luettua ja vuosi oli lukemisen kannalta oikein hieno!

Suosikkini luetuista

- Ready Player One - Ernest Cline
- A Court of Mist and Fury - Sarah J. Maas
- Kolmas sisar - Magdalena Hai
- Minä, Simon, Homo Sapiens - Becky Albertalli
- Naondel ja Maresin voima - Maria Turtschaninoff

Moni muukin teos on ollut oikein hyvä, mutta nuo ehkä jääneet eniten mieleen ja Sarah J. Maasin kirjat on olleet kaikki hyviä. Toivottavasti 2020 on yhtä hyvä lukuvuosi.

KATSOTUT

Katselin vuonna 2019 luvattoman paljon telkkaria niin kuin monen muunakin vuonna, se on vaan semmoinen juttu mitä puuhaan paljon.

Elokuvat

Innostuin myös todella paljon elokuvisssa käynnistä, erityisesti koska Saksassa se oli hiukan halvempaa kuin täällä Suomessa. Kävin 21 kertaa elokuvissa!! Okei, muutama niistä oli koulun elokuvateatteri, mikä ei maksanut mitään, mutta silti ihan hirmuinen luku! Vuosi 2020 on tuskin ihan niin täynnä elokuvissa käyntiä.

Vuoden 2019 odotetuin elokuva oli ehdottomasti Näin koulutat lohikäärmeesi 3, joka oli ihana sekä tietty Frozen 2, mutta en käynyt sitä katsomassa vuoden 2019 puolella.

Yllättävä oli ehkäpä Alita - The Battle Angel, tykkäsin siitä paljon.

Koulun elokuvateatterissa oli tosi hyviä leffoja, joita ehken muuten olisi katsellut, kuten Suffragette, Hidden Figures ja The Martian.

Downton Abbey oli ihastuttava, oli ihanaa palata taas tuttujen rakkaiden hahmojen seuraan.

Henkilöhahmoista ihastus oli ehdottomasti Spider-man (Far from home). Niin söpö, niin söpö.
Ja pakko vielä mainita Maleficent (2), siinäkin semmonen ihastus, että.

Tv-sarjat

Vuoden mittainen katseluprojekti on ollut The Vampire Diaries ja The Originals. Se jatkuu vielä vuodelle 2020, mutta viimesiä viedään!

Saimme myös ystävien kesken katseltua True Bloodin loppuun. Täytyy katsoa mitä aletaan seuraavaksi katsomaan.

Vuonna 2019 kaksi pitempään kestänyttä sarjaa loppui. Ne ovat Shadowhunters ja yllättävästi Game of Thrones. Kumpikaan ei loppunut erityisen erinomaisesti, mutta en nyt minkäänlaista kaunaa kanna, jos kantaisin, kaunani menisi ennemmin Shadowhuntersille kuin Game of Thronesille. Sen laatu oli jotenkin niin eeh ja jotenkin niin pikakelauksella kaikki. GoT nyt oli GoT, parempia ratkaisuja oltaisiin voitu tehdä, mutta joo.

Mun ehdottomat sarjasuosikit vuodelle 2019 olivat A Discovery of Witches ja His Dark Materials, molemmat löytyy HBO:sta. Molemmat niin hyviä ja odotan kovasti jatkoa!


Onko sulla samoja suosikkeja kirjoissa, sarjoissa tai elokuvissa?

Kirjoittamispiiri: dialogi

Hei ja tervetuloa taas kirjoittamisen pariin. Toivottavasti vuosi vaihtui teillä sujuvasti. Itsellä ainakin meni iloisesti rakettien, kuplivan ja kakun kera nakkeja ja perunasalaattia unohtamatta. Valvottua tuli aivan liikaa, mutta mukavaa oli. Kirjojakin kerkesi hieman lukea. Mutta nyt kirjoittamisen pariin.

Tällä kertaa aiheena on vuoropuheli eli dialogi. Iiiks! Itse olen ennen kirjoittanut aika sulavaa dialogia, mutta nyt se oli jotenkin niin hirvittävän hankalaa ja siitä ei tuntunut tulevan mitään. Ehdottomasti sitä pitää harjoitella enemmän.

Dialogi on siis keskustelua, se voi olla yksinpuhelua tai henkilöiden välistä. Mielestäni on aina mukavaa pohtia miten eri henkilöhahmot tarinoissa puhuvat ja erotella näin hahmot toisistaan, vaikka vain ihan pienillä sanavalinnoilla. Pikemmittä puheitta kynät käsiin ja kirjoittamaan.

TEHTÄVÄT

Aloittaa voi taas tajunnanvirralla, jos siltä tuntuu. Me teemme niin aina ja ajan kulun osaa jo laskea sen mukaan, kuinka paljon on kirjoittanut. Nykyisin vaihtelemme aikaa, minimi 5 minuuttia ja maximi 10. Näin ei aina tiedä milloin aika loppuu.

Puhelinkeskustelu
- Kuulemme vain toisen puolen puhelusta, kirjoita se.
- 7 min.

Mitä, missä, milloin
- Me päätimme kaksi satuhahmoa, mutta voit valita muitakin. Mieti missä he tapaavat, milloin ja mieti valmiiksi mistä he keskustelevat.
- 5 min.
- - >
Dialogi
- Luo dialogi näiden kahden henkilön välille.
- Aika 10 min.

Kauppa
- Kirjoita dialogi kahden tai kolmen kaupassa olevan henkilön välille.
- Aika 10 min.

Lisäksi näin alkaneen vuosikymmenen kunniaksi

Ajatuksia tulevalle vuosikymmenelle
- Aika 5 min.



Toivottavasti tykkäsitte! Ensi viikkoon <3

Hilma