Liekehtivä valtaistuin, Kanen aikakirjat 2
Throne of Fire, The Kane Chronicles, Book Two, 2011
Rick Riordan
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Otava, 2012
sivuja 448
Taattua Rick Riordania, viihdyttävä seikkailu. Kanen aikakirjat keskittyvät muinaisiin Egyptin jumaliin, mikä on kovin kiintoisaa. Pidän Riordanin kirjoista erityisesti siitä syystä, kun samalla oppii erilaisista jumalista. Kieltämättä kreikkalaiset jumalat kiinnostivat minua eniten ja itseasiassa Percy Jackson -sarja olikin suosikkini, Olympoksen sankarit olivat mukava lisä. No, rehellisesti en ole muuta sitten Riordanilta vielä lukenutkaan. (Kunhan tämän sarjan saan luettua, tartun Magnus Chase -sarjaan.)
Liekehtivässä valtaistuimessa seikkailevat sisarukset Carter ja Sadie, joiden pitää estää maailmanloppu. Kuulostaa ihan pikku jutulta eikös?
Viihdyin todella hyvin tarinan parissa, oli seikkailua, hauskuutta, epäonnistumisia (aika paljonkin), vihollisia ja ystäviä sekä kääpiöjumala Bes, joka oli ehdottomasti vähintäänkin mielenkiintoinen persoona.
Syvällistä ajattelua herättävä kohta oli, kun puhuttiin salaisesta nimestä. Jokaisella on salainen nimi, mutta useimmat eivät tiedä sitä. Tietysti sitten piti itse alkaa omaa persoonallisuutta ja kokemuksiaan miettimään, mikä oma nimeni voisi olla. Mutta sitten alkoi miettimään, että emmehän me ole koskaan samanlaisia kuin eilen, jokin meissä on voinut muuttua, joten miten meillä olisi yksi juuri oikea salainen nimi, kun identiteettimme on muuttuva. Siitä huolimatta nimeä on mielenkiintoista pohtia.
Muuten kirja olikin rentoa ja hauskaa lukemista, ei liian vakavaa, vaikka maailmanloppu uhkaakin.
En suosittele lukemaan kirjaa, jos et ole lukenut ensimmäistä osaa, joten jos sarja kiinnostaa, tarttukaa ensin Punainen pyramidi nimiseen kirjaan, jossa Sadien ja Carterin seikkailut alkavat.
Syvällistä ajattelua herättävä kohta oli, kun puhuttiin salaisesta nimestä. Jokaisella on salainen nimi, mutta useimmat eivät tiedä sitä. Tietysti sitten piti itse alkaa omaa persoonallisuutta ja kokemuksiaan miettimään, mikä oma nimeni voisi olla. Mutta sitten alkoi miettimään, että emmehän me ole koskaan samanlaisia kuin eilen, jokin meissä on voinut muuttua, joten miten meillä olisi yksi juuri oikea salainen nimi, kun identiteettimme on muuttuva. Siitä huolimatta nimeä on mielenkiintoista pohtia.
Muuten kirja olikin rentoa ja hauskaa lukemista, ei liian vakavaa, vaikka maailmanloppu uhkaakin.
En suosittele lukemaan kirjaa, jos et ole lukenut ensimmäistä osaa, joten jos sarja kiinnostaa, tarttukaa ensin Punainen pyramidi nimiseen kirjaan, jossa Sadien ja Carterin seikkailut alkavat.
Se, kun mietit koko päivän, että tänään julkaistaan teksti, mutta ajan koittaessa unohdat sen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti