Kirjoittaminen, niin helppoa, mutta niin hirvittävän vaikeaa. Tämän teksti kirjoittaminen on helppoa, tämä on valitusvirsi sille, etten kirjoita, vaikka tällä hetkellä kirjoitan. Mutta missä on ne tarinat, runot, pienet ihmeelliset random sanat, jotka täyttävät paperien kulmia. Miten en vain saa aikaiseksi. Rehellisesti ihan hävettää, kuinka vähän saan kirjoitettua tai siis, miksi edes puhumme vähästä, voimme sanoa suoraan, että en kirjoita.
Eikä se johdu siitä, että pelkäisin kirjoittavani huonoa tekstiä tai ainakaan niin kovin suuresti, että se vaikuttaisi. Olen päässyt siitä aikalailla ylitse, sillä eihän kaikki voi olla hyvää, eikä kaiken tarvitsekaan olla hyvää ja itseasiassa, parhaiten oppii, kun kaikki ei ole hyvää ja joku kertoo sinulle mikä se jokin on.
Ongelmana on aloittaminen. Jonkin luovan kirjoittaminen on naurettavaa kyllä haasteellisempaa kuin tämän kirjoittaminen. Vaikka voisinkin kirjoittaa, mehiläinen lensi sinisellä taivaalla, katselin sen laskeutuvan violetille kukalle, se ei viihtynyt sillä, vaan palasi siniselle taivaalle.
Jep, ei jatketa sitä, mutta se jo sai minun mieleni erilaiseen tilaan, keskittyneeseen, rauhaisaan, flow tilaan. Tilaan, jossa olen onnellinen. Miksen käy tilassa useammin.
Tänäänkin mietin, että kirjoitan, minä kirjoitan tänään, mutta sitten se aloittaminen. Niin vaikeaa, mutta se pitäisi vain tehdä. Olen tyytymätön, en innostu lukemisesta tai innostun, mutta se on välillä äärimmäisen haasteellista. Katson Netflixiä, mutta en tunne niin suurta halua katsoa sitä kuin pitäisi silloin kun sitä katselee.
Minun pitäisi purkaa ajatuksiani, kirjoittaminen on jotakin mitä minun pitäisi tehdä ihan jo senkin takia, että se pitää mieleni kunnossa, se purkaa ajatuksiani, auttaa minua keskittymään.
Mutta miten palata takaisin kirjoittamisen pariin, kun tuntuu, että sen on hukannut.
Rehellisesti tiedän vastauksen, aloittamalla ja välillä aloitankin, mutta sitten taas hukkaan. Aloittamisen lisäksi tarvitsen jatkuvuutta. Sanon itselleni, että pystyn siihen, mutta liian usein en usko siihen.
Mutta kirjoitinhan minä sentäs tänään tämän ja pienestä mehiläisestä, jep, se on nyt pieni mehiläinen.
Hyvää yötä maailma, jos vaikka puhelimella leikkimisen sijaan ottaisin käteeni vihkon ja kynän, kirjoittaisin ajatuksia syviä ja sitten alkaisin nukkumaan.
-Hilma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti