Muistojenlukija

Muistojenlukija, VÄKI 1
Elina Rouhiainen
Tammi, 2017
sivuja 387

Rehellisesti siitä, kun luin Muistojenlukijan on jo monta kuukautta. Luin sen osana yhtä kurssia ja kirjoittelin siitä kirja-analyysin, joka jotenkin vaikeutti blogitekstin kirjoittamista. Tiedän, hyvin jännää ja mielenkiintoista, miten tämä vaikeutti ajatuksiani, mutta sellaista se joskus on, ainakin minun pääni sisällä, varsinkaan, kun en näissä arvosteluissa niin syvällisesti pohdi ja analysoi kuin kurssille tehdyssä kirja-analyysissa.

Mutta tosiaan, siihen Muistojenlukijaan. En ole muita teoksia Elina Rouhiaiselta ainakaan vielä lukenut ja tähän sattumalta törmäsin yhdellä toisella kurssilla. Mietin suuresti haluanko lukea, sijoittuuhan se Suomeen jne, ja kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, minulla on ollut haluttomuutta lukea kirjoja, jotka sijoittuvat Suomeen. Lisäksi Muistojenlukija on urbaania fantasiaa, joten olin hieman epäilevä, en siitä, etteikö kirja olisi hyvä, vaan siitä haluanko oikeasti sen lukea, koska fantasia yhdistettynä Suomeen ei herätä minussa kovinkaan suurta innostusta (nykyään enemmän kuin ennen). Kuitenkin, Kiuru ja hänen kykynsä muistojen kanssa kiinnosti niin kovin, että päätin lukea. Se oli ehdottomasti oikea päätös.

Muistojenlukijassa on elementtejä, jotka pitävät mielenkiintoa yllä ja halusin tietää lisää, en sano, että se olisi heti vienyt mennessään, teoksessa lähdettiin rauhallisesti liikkeelle, mutta lopussa oli kyllä jo koukussa. Tuli tunne, että tästähän se kaikki oikein alkaakin ja odotan innoissani seuraavaa osaa Aistienvartijaa, joka ilmestyy syyskuussa.

Muistojenlukija aloittaa siis Väki -trilogian, jossa seikkaillaan ympäri Euroopan. Muistojenlukijan maisemat ovat Helsingin Vuosaaressa ja sijoittuu ajallisesti yhdelle kesälle. 16-vuotiaalla tytöllä nimeltä Kiuru on kykyjä, joita muilla ei ole, hän näkee muiden ihmisten muistot lintuina ja pystyy ottamaan niitä. Napatessaan kaupungilla eräältä pojalta muiston, poika huomaakin sen ja tietää mitä Kiuru teki.

”Koskaan aikaisemmin kukaan ei ollut huomannut Kiurussa mitään outoa. Eivät hänen vanhempansa, eikä isoäiti. Miten poika siis oli tiennyt?”

Kiuru lähtee tapaamaan poikaa ja hänen ystäviään Shangri-La nimiseen paikkaan ja tutustuu Daihin, Neluun ja Bollywoodiin, joilla jokaisella on jokin kyky. Kun Kiuru tuo Shangri-Laan oman ystävänsä, jolla on myöskin voimia, on koossa viisikko, joka yrittää selvittää miksi heillä on nämä voimat, mitä ne tarkoittavat ja mikä on järjestö nimeltä Väki?

Kiuru viettää mahtavaa kesää, erilaista kuin yleensä, rohkaistuu kertomaan tunteensa tunteidensa kohteelle, viettää hyvää aikaa ystäviensä kanssa. Mutta lopulta kaikki ei olekaan niin mahtavaa kuin aluksi vaikutti. Uusilla ystävät eivät olekaan täysin puhtoisia, Väki vaikuttaa vaaralliselta ja tutuissakin on pettureita. 

Väki -trilogian on suunnattu nuorille aikuisille ja ainakin tämä Muistojenlukija käsitteli tärkeitä asioita, kuten siirtolaisuutta ja ennakkoluuloja. Muistan, että itseäni hämmensi, kun käytiin läpi mitä pronomineja käytetään kenenkin kanssa ja nimitys genderqueer piti ihan googlettaa (rehellisesti en ihan enää muista määritelmää, mikä ei itseäni yllätä, en ole määrittelevä ihminen tämän suhteen, en hirveästi välitä siitä mitä ihmiset ja otukset ovat, kunhan ovat onnellisia.).
Jonkin verran itselläkin herätteli ajatuksia tämä teos ja no, en ihan hirveän nuorelle suosittelisi, en sen takia, että olisi epäsopivaa luettavaa, vaan juurikin tekstin vaativuuden vuoksi eli ei ihan nuorelle, joka ei paljoa lue, mutta, jos lukee paljon niin miksipä ei.


Koska Muistojenlukija on urbaania fantasiaa, se menee YA-haasteen kohtaan urbaani fantasia, yllätys yllätys.

Se, kun palautin kirjan kirjastoon ja pelästyin, etten ollut ottanut siitä kuvaa, onneksi sellaisen kuitenkin löysin niiden 3000 kuvan joukosta, jotka minulla on puhelimessa...