Maresi

Maresi, Punaisen luostarin kronikoita
Maresi , Krönikor från Röda klostret, 2014
Maria Turtschaninoff
suomentanut Marja Kyrö
Tammi, 2014
Bon

Maresi odotti yöpöydälläni niin kovin monta kuukautta, etten edes viitsi kertoa kauanko. No, ei nyt sentään, ei vielä ollut pakko palauttaa kirjastoon, mutta melkein.

Maresi, niin kuin moni muukin kirja, herätti kiinnostukseni kantensa avulla. Jo ennen sen lainaamista olin jo sitä pitkään katsellut. Se toi minulle mieleen Mifongin perinnön jostakin syystä tai no, toki onhan niissä hieman yhtäläisyyksiä, pitkähiuksinen nainen, enemmän oikea puoli kasvoista näkyvissä, tummaa ja punaista. Jep, ei mennä siihen sen enempää.

Luin Maresin parissa päivässä ja se ehdottomasti piti otteessaan ja toi mieleeni erityisesti Maameren tarinat ja Mifongit, kieltämättä nyt tekisi mieli tarttua kyseisiin teoksiin ja ehkäpä jossain vaiheessa niin teenkin (voi ei tätä TBR-kasaa).

Maresi on tyttö, joka elää Punaisessa luostarissa, saarella, jolle miehillä ei ole asiaa. Kirjan alussa tyttö nimeltä Jai saapuu saarelle veneellä, joka tulee oudosta suunnasta. Jai ja Maresi ystävystyvät ja Jai kertoo Maresille mitä hän on paennut, mutta harmillisesti, kuten tarinassa selviää, ei ole täysin päässyt pakoon.

Vasta kirjan luettuani älysin, ettei siinä ollut laisinkaan romantiikkaa, ei ollut suhde kiemuroita ja se teki tästä vielä paremman. Ja saarella asustavat naiset eivät olleet avuttomia vaan hyvinkin pystyviä kaikenlaiseen. Vaikka kirjassa olikin synkkiä, raakoja asioita, kuten elävältä hautaaminen, ei kirja ollut synkkä tai kauhea. Se kertoo itsensä löytämisestä ja on toiveikas. Lukemisen jälkeen on sellainen elämä jatkuu huonojenkin hetkien jälkeen ja edessä on mahtavia seikkailuja -fiilis.

Maresille on itsenäinen jatko-osa Naondel sekä Maresin tarinalle on jatkoa luvassa teoksessa Maresin voima, jonka ehdottomasti haluan lukea, vaikka kieltämättä hieman petyin, kun jonkinlaista romanssia luvassa, innostuin niin kovin tästä ei romanssia jutusta, vaikka romantiikalla elänkin.

Nyt kun mietin, Maresi toimisi stand alonenakin hyvin, juuri sopiva paketti, tuli semmoinen ahh, tämä on hyvä, asiat ratkaistiin ja elämä jatkuu uusien seikkailujen parissa. Toisaalta olisi kyllä ihan hirveää, jos jatkoa ei tulisi, en tiedä olisinko kestänyt sellaista tietoa heti lukemisen jälkeen, kun katselin, jos vaikka voisin varata seuraavan osan kirjastosta. Nyt kestäisin, mutten onnellisesti.

Suosittelen ehdottomasti lukemaan, erityisesti jos pitää Maameren tarinoista tai Mifongeista. Tässä oli jotakin viatonta ja puhdasta vaikka joo, se elävältä hautaaminen.

Ja nyt mietin romantiikkaa, rakkautta, sitä uu, tykätäkö tästä pojasta vai tästä, kuinka mun sielu elää romantiikalla, mutta nyt miettiessä, parhautta se rakkaus ei oo silloin, kun siitä helistään paljon. Kaikissa mun suosikkikirjoissa on rakkautta, mutta niissä on myös vahvoja hahmoja. Vasta oikeestaan tänään älysin, että romanttisista leffoista katselen mieluiten niitä, jotka ovat valoisia ja niissä on vahvat naishahmot, eikä se rakkaus ehkä ole se pääjuttu (mut joo, sen rakkauden täytyy kuitenkin olla siinä).
Ja kieltämättä nyt vähän eksyin aiheesta, mutta Maresissa on myös vahvoja naishahmoja, suosittelen lukemaan ja hyvää päivän jatkoa!

Tallennan ja suljen äkkiä, ennen kuin menee liian syvälliseksi ja hukkaan kokonaan perimmäisen ajatukseni, eksyn mieleni poluille, joista edes minä en saa aina selvää.