Peilien kirja

Takakansi lupaa koukuttavan trillerin, joka eksyttää lukijansa kuin peilitaloon.
En ole laisinkaan samaa mieltä ja mietin, miksi edes luin tämän kirjan. En jännityksellä miettinyt kuka nyt oikeasti murhasi psykologian professori Joseph Wiederin. Rehellisesti minua ei laisinkaan kiinnostanut. Jotenkin kuitenkin luin kirjan loppuun, se oli kuitenkin ihan hyvin kirjoitettu. En kuitenkaan suosittelisi teosta kenellekään, paitsi jos nyt haluaa lukea "jännitystä" menettämättä yöuniaan.

Syy miksi tartuin kirjaan oli hetkellinen innostus poistua omalta lukualueelta (sitä on kyllä viime aikoina tehty enemmänkin ja mietin, mikä alueeni nykyään edes on) ja pidin kannesta. Lisäksi halusin myös pientä jännitystä elämään.

Rehellisesti kirja ei kuitenkaan herättänyt minussa tunteita, se ei ollut hyvä, mutta ei huonokaan. Se vain oli.
Joitakin lappuja olin laittanut sivujen väliin, mutta en mitenkään enää muista miksi ne sinne laitoin, en löytänyt enää kohtaa, jota olin ehkä pitänyt kivana. Yksi kohta, lopussa, kuitenkin oli sellainen mistä pidin aika paljon, jotenkin samaistuttava:

"Suuri ranskalainen kirjailija sanoi kerran, ettei menneiden asioiden muistaminen välttämättä tarkoita asioiden muistamista sellaisina kuin ne olivat." 

Välillä kun ajattelee omaa menneisyyttä, miettii, oliko se todella niin vai luoko mieleni vain tällaisen kuvitelman.
Nyt kun mietin mieltä ja miten muistaa menneen, niin siltä pohjalta kirja oli ihan semi jees, koska Wieder oli psykologi ja mietti miten ihminen muistaa asioita ja jokainen muisti omalla tavallaan tapahtumat. Nyt taas lisää ajateltuna, niin olihan tämä ihan kiintoisaa luettavaa, mutta ei sitten kuitenkaan.


Peilien kirja
Kirjailija: E.O. Chirovici
Suomentaja: Inka Parpola
Englanninkielinen alkuteos: The Book of Mirrors
Kustantaja: Otava 2017
Sivut: 266

Ennen MARC-tiedot olivat niin mysteeri, sekainen juttu, nykyään on helpompi katsoa sitä kuin perustietoja.