Maukka, Väykkä ja Karhu Murhinen

”Päästäisen sydän lyö 800 kertaa minuutissa. Sellainen tahti herättää kysymyksiä.”

Karhu Murhinen on ensimmäinen Maukka ja Väykkä-kirja, jonka olen lukenut ja ihastuin siihen todella paljon. Tarina Karhu Murhisesta on koskettava, ihana ja hauska. Ystäväni suositteli Karhu Murhista minulle ja nyt itse suosittelen sitä aivan kaikille, koska se kertoo ihanasti elämästä ja vaikka onkin lastenkirja, tuntuu, että jotkin asiat on tarkoitettu myös vanhemmille. Kuvitus on miellyttävä ja erittäin hyvä lisä tarinaan. Mitä luultavammin tämä ei jää viimeiseksi Maukka ja Väykkä kirjakseni.

Henkilöhahmoista sen verran, että Maukka on kissa, Väykkä koira ja Karhu Murhinen päästäinen. Kirjassa on myös muita henkilöitä, kaikki eri eläimiä ja jokainen on oma yksilöllinen persoonansa.
Kirjassa kerrotaan Karhu Murhisen elämäntarina, kirjan alussa Karhu Murhinen on pieni päästäinen ja kirjan lopussa hän on elänyt päästäiselle normaalin pituisen elämän. .

”Päästäiset ovat hyvin pieniä, mutta pienenkin kysymykset voivat olla suunnattoman suuria.” 

Mielestäni tarina on kepeä ja helposti lähestyttävä, mutta syvällinen, siinä pohditaan monenlaisia asioita, kuten "Miksi maailmassa on niin paljon kysymyksiä?".  Kysymykset ja mahdolliset vastaukset tulevat mielestäni helposti, Karhu Murhisen elämän ohella. Kysymysten ja vastausten pohtimisen lisäksi tunnetaan monenlaisia tunteita. Niin pieniä kuin suuriakin, iloisia ja surullisia. Kuinka voi tuntea iloa ja nauraa niin pienille kuin suurille asioille. Kuinka tuntea surua, haikeutta, kun elämä lähenee loppuaan. Kuinka monia tunteita elämä onkaan täynnä. Tarina koostuu välillä pidemmistä, välillä lyhyemmistä kappaleista, elämän vaiheista, joista jotkut ovat ehkä hieman suurempia kuin toiset, mutta silti kaikki osa elämää. Kuinka juhlitaan syntymäpäivää, lennätetään leijaa ja kuinka vain katsellaan tähtitaivasta. 

Hienoa mielestäni on, kuinka Karhu Murhinen, nimestään huolimatta on pieni päästäinen. Pienuudestaan huolimatta Karhu Murhinen on suuri. Vaikka sitä ei suoraan tarinassa sanotakaan, niin Karhu Murhisella on voimakas, ystävällinen luonne. Parhaiten sen ehkä huomaa siitä, kun Murhinen ryhtyy kyläpoliisiksi. Poliiseja ajatellessa ajattelee auktoriteettiä ja määrätynlaista valtaa ja voimaa. Murhisen ryhtyessä poliisiksi, yhdistää ajatuksen poliisista Karhu Murhiseen. Tätä ajatusta, kuinka pienikin voi olla suuri, tukee takakannen teksti päästäinenkin voi elää karhun elämää sekä Murhisen teot, kuinka hän pelaa Maukan kanssa jalkapalloa ja lennättää leijaa ystäviensä kanssa. Eniten Murhisen mielellisestä vahvuudesta kertoo kuitenkin kuvitus luvussa Kyläpoliisi Murhinen. Kuvituksessa on Karhu Murhinen kädet ristissä, tulitikusta tehty musta pamppu ja valo luo Murhisen taakse suuren karhun muotoisen varjon. Karhu Murhinen näyttää mielestäni kuvassa ystävälliseltä ja tomeralta päästäiseltä, ulkonäöltään pieni, mutta varjon suuruus kertoo hänen olevan kuitenkin kovin suuri ja vahva kuin karhu. Tämä kertoo, että olitpa sitten pieni tai suuri, voit silti olla vahva ja juuri sitä mitä itse haluat. Kerta päästäinenkin voi elää karhun elämää ja tulla kyläpoliisiksi, niin jokainen meistä voi olla sellainen kuin haluaa ja unelmia kannattaa tavoitella.

Lyhyesti sanottuna Karhu Murhinen on mukaansatempaava ja kekseliäs tarina elämästä. Siitä kuinka Murhinen elelee mäen päällä taivaansinissä talossa Maukan ja Väykän kanssa, leikkii lapsien leikkejä, aikuistuu, hankkii työpaikan, rakastuu ja lopulta kuolee.

Maukka, Väykkä ja Karhu Murhinen
Kirjailija: Timo Parvela
Kuvittaja: Virpi Talvitie
Kustantaja: Tammi 2012
Sivut: 127

Tästä kirjasta tein kirjaesseen ja oli yllättävän vaikeaa kirjoittaa tästä blogiin sen jälkeen, kun oli tehnyt esseen. Kerrottakoon myös, että luulin koneeni seonneen, mutta en ollut laittanut virtajohtoon virtaa päälle, joskus ei vain osaa.