Lue minut!

Lue minut
Sanna Pelliccioni (kuvistus)
Siri Kolu (teksti)
Otava 2019
32 numeroimatonta sivua

Toisin kuin yleensä keskiviikkoisin vinkkaankin teille yhtä kirjaa ja kerron miten me ollaan itse sitä hyödynnetty.

Lue minut on Sanna Pelliccionin ja Siri Kolun sanataidetehtäviä sisältävä teos. Mielestäni teos on aivan ihastuttavan näköinen, Pelliccionin kuvitus on äärimmäisen ilahduttava ja inspiroiva.

Sanataidetehtävät taas ovat niin ja näin, mehän ootettiin niitä aika innolla. Mietimme, haluaisimmeko tämän omiin hyllyihimme, mutta erittäin moni tehtävistä on sellaisia, jotka eivät innosta. Esimerkiksi kysymyksen Jos saisit lukea vain kymmentä kirjaa koko loppuelämäsi ajan, mitkä ne olisivat? kohdalla mietimme miten tämä nyt liittyy sanataiteeseen. Mutta on tunne, ettei tämä kirja ole pelkästään kirjoittamista varten vaan matka kirjoihin. Kolun ilahduttavat pienet tekstipätkät saavat ajatukset kulkemaan kirjoihin ja siihen mitä ne ovat antaneet, mitä ne merkitsevät. Lukiessani noita tekstipätkiä, sydämeni jotenkin pakahtuu siitä tunteesta mitä tunnen kirjoja kohtaan, ne kolahtavat ja ovat oivaltavia. Asioita, joita tuntee, mutta ei ole sanoiksi luonut.

Olemme käyttäneet tätä nyt kaksi kertaa, seuraavalla kerralla emme voi, kun ystävän tarvitsee oma palauttaa kirjastoon. Taidan kuitenkin itsekseni vielä hyödyntää kirjaa ja lukea kaikki tekstipätkät ihan ajan kanssa, fiilistellä kunnolla ja miettiä suosikkikirjojani ja -hahmoja, sitä mitä kirjat ja tarinat minulle merkkaavat.

Mutta ehkäpä teitä kiinnostaa mitä tehtäviä me olemme kirjasta tehneet ja miten muuten olemme kirjaa hyödyntäneet. Emme ole kovinkaan montaa tehtävää tehneet, ne eivät ole jotenkaan iskeneet ainakaan niillä hetkillä ja kun koitetaan kuitenkin pysyä suhkot lyhyissä tehtävissä, niin siihen ei ihan hirmuisen montaa ole. Esimerkiksi skype-tapaamisessa lähtö luontoon ja kirjoittaminen siellä (tehtävässä sanottiin ottamaan kuvia, mutta mielummin istuskelisimme paikassa fyysisesti, plus valokuvaamme molemmat ja se on meille ihan eri puuhaa kuin kirjoittaminen) ei ole ihan mahdollista, eikä talvi sitä parasta aikaa siihen. Kesällä sitten.

Mutta teimme kaksi tehtävää kirjasta ja yhtä hieman muokkasimme:

Kirjoita tarina henkilöstä, joka käveli harmaalta kadulta kirjan kansikuvan rantamaisemaan. Millainen seikkailu häntä odotti?
- Aikaa tähän käytimme 15 minuuttia ja omani jäi kyllä kesken. Hahmoni ei edes päässyt kirjaan asti...hups... Mutta tässä meille tuli ensimmäistä kertaa suhteellisen samanlaiset tekstit! Tai samanlaista teemaa käytettiin, johtui vahvasti kuvasta.

Millainen on lempipaikkasi luonnossa?
- Tässä kohtaa oli myös toinen kysymys, mutta päätimme kirjoittaa lempipaikastamme. Molemmilla oli suhteellisen samanlaiset lempipaikat, molemmat pidämme selkeästi vedestä. Käytimme tähän 15 minuuttia.

Sananvaihtopäivät
- Emme ihan tehneet tehtävänannon mukaan vaan teimme molemmat ystävänpäivään liittyvistä sanoista listan, 10 sanaa, ja vaihdoimme listat keskenämme, toisen sanoista piti sitten kirjoittaa. Käytimme kirjoittamiseen 20 min. Sanalistassa ei ollut aikaa, kun sen tekee kuitenkin nopsaan.
- Hauskaa meidän listoissa oli että numero 4 oli molemmilla ruusu.
- Saimme käyttää sanoja missä järjestyksessä vain, mutta mietimme myös, että olisihan se jännä tehdä niin, että ne pitää käyttää siinä järjestyksessä kuin ne listassa ovat.
- Tämä oli mielestämme kiva tapa tehdä tietyllä teemalla teksti. Ystävänpäivä, joulu yms. ovat niin hankalia, kun ne ovat aina niin kliseisiä, mutta näin oli jonkinlainen runko.
- Itselle tuli hirmuisa hetki, kun kävikin niin, että olin ajatellut käyttää sanan tietyssä kohtaa, mutten sitten käyttänyt, mutta jotenkin mietin, että olin käyttänyt ja lopussa olin että apua, en käyttänyt!

Minun sanalistani:
Kipinä
Pakahtua
Kakku
Ruusu
Rakas
Toivo
Lämpö
Makoisa
Nauru
Ihosi

Ystäväni sanalista:
Ihastus
Kortti
Lahja
Ruusu
Ero
Suru
Yksinäisyys
Ystävä
Onni
Epätoivo

Sitten olemme hyödyntäneet kuvia kahdesti. Aikamatkustus-aukeaman kuvassa on viisi henkilöä ja päädyimme kirjoittamaan keskimmäisen henkilön mielenmaisemasta, aikaa käytimme 5 minuuttia. Toisella kerralla teimme niin, että päätimme valita omat kuvat, emme kertoneet toisillemme ja kirjoitimme 10 minuuttia ja jaoimme tekstimme toisillemme, toisen piti sitten päätellä mistä kuvasta toinen oli inspiroitunut.

Suosittelen lämpimästi testaamaan Lue minut -teosta. Itse ainakin pidimme tästä ja saimme inspiraatiota kirjoittamiseen. Pitemmittä sanoitta katoan nyt syömään Runebergin torttua ja sitten kohti mäkeä, kun kerrankin ollut pakkasta pitempään ja lunta. Toivottavasti on hyvä rinne.