Lukupiirit ovat edenneet edellisestä päivittelystä jo hirmuisesti. Seuraavaksi olisi vuorossa Puoliverinen Prinssi, jota en ole vielä aloittanut. (Ja niin sekin on jo mennyt, joskus voisi vaikka julkaistakin näitä tekstejä...)
Lukupiirit ovat menneet oikein hyvin. Totuus on kuitenkin se, että ensimmäiset kaksi tapaamista olisi pitänyt pitää neljänä tai ainakin kolmena kertana. Kahdesta ensimmäisestä kirjasta oli ihan hyvä pitää samassa, kun ovat kuitenkin samankaltaisia. Mutta Liekehtivä pikari ja Azkabanin vanki olisi pitänyt pitää erikseen. Puhuttiin lähinnä sitten Liekehtivästä pikarista, koska se oli edellisin, jonka oli lukenut. Olisi ehkä tarkemmin pitänyt rajata, että nyt puhutaan tästä osasta ja sitten tästä osasta, sillä nyt vain aika randomisti keskusteltiin. No, oppia ikä kaikki.
Olemme kuitenkin saaneet jokaisesta kerrasta jotakin irti ja yksi pohdinta on aikalailla ollut aina, miten muut Tylypahkan oppilaat näkevät tapahtumat.
Olen tykännyt lukea Pottereita, paljon. Azkabanin vanki oli oikein hyvä, Liekehtivä pikari oli myös, mutta ei niin hyvä kuin Azkabanin vanki. Nyt huomasi hyvin kuinka erilaisia kirjat ja elokuvat ovat. Jotenkin paljon selkeämpi kuva kaikesta, vaikkakin Liekehtivän pikarin elokuvasta piti, kun näki vähän enemmän niitä muitakin kilpailijoita. Kirjassa kuitenkin mennään Potterin näkökulmasta. Näissä kahdessa olin kuitenkin super innoissani ja jatkoin onnellisesti seuraavaan eli Feeniksin kiltaan, josta ystävät sanoivat että se on synkempi, eivätkä sanoneet syyttä!
Sitä se oli, itkin todella paljon ja minulla ei ollut edes sanoja kuvailemaan tunteitani, mutta tästä huolimatta ja ehkäpä juurikin siksi, se oli myös hyvä ja kiinnostava. Ja erityisesti Feeniksin killassa huomasi elokuvan ja kirjan eron. Minulle jäi paljon selkeämpi olo ihmisistä ja siitä mihin he kuuluivat jne. Luultavasti nämä elokuvien ja kirjojen erot vain lisääntyvät seuraaviin osiin päästessä.
Löysin myös lempihahmoni Fredin ja Georgen, minulla on selkeästi joku juttu kaksosiin. Näin koulutat lohikäärmeesi -sarjassakin lempihahmoni ovat kaksoset. Traagista tässä on se, että itken jo valmiiksi heidän kohtaloaan. Elokuvien kohdalla olin jotenkin kiintynyt Luna Lovekivaan, mutta tässä kohtaa kirjojen lukemisessa voin sanoa, että hän on kiva, muttei mitenkään suosikkini. Totesin myös, etten pidä Siriuksesta ja Kalkaroskin on ihan meh, elokuvassa vielä jokseenkin pidin hänestä, mutta nyt en enää. Lupinista pidän nyt jotenkin ehkäpä enemmän.
Feeniksin killan jälkeen minulla ei ollut sellaista heti seuraava osa tänne nyt -fiilistä, niin kuin muiden osien kanssa oli ollut. Jotenkin tarvitsi aikaa sulatella sitä kaikkea ja jotenkin se tieto, että kaikki tulee olemaan vain entistä enemmän, voiko sanoa kamalaa, ei lisännyt innostusta. Vaikka tartunkin mielelläni seuraavaan osaan ja uppoudun Potterin maailmaan, tiedän, että tulen luultavasti itkemään. Lisäksi jostain pitäisi löytää viimeinen osa, jota en vielä omista. Antikvariaatit, minä tulen! Tai sitten lainaan vain kirjastosta.
Odotan innolla seuraavaa lukupiiriä, Feeniksin killasta juteltiin antoisasti muutama tunti mukavasti kahvilassa. Seuraavalla kerralla mennään ihan meille uutukaiseen kahvilaan, kuolaan jo niitä kakkuja!
J.K. Rowling
suomentaja Jaana Kapari
kustantaja Tammi
Harry Potter ja Azkabanin vanki (the Prisoner of Azkaban) 2000, s. 456
Harry Potter ja liekehtivä pikari (the Goblet of Fire) 2001, s. 768
Harry Potter ja Feeniksin kilta (the Order of the Phoenix) 2004, s. 1050
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti