Sorcerers of the Nightwing
Geoffrey Huntington, 2002
suomentanut Ilkka Äärelä
WSOY, 2003
336 s.
Jotkin kirjat vain täytyy lukea uudelleen ja tämä kirja oli sitä ehdottomasti minulle. Luin Yönsiiven velhot joskus kauan aikaa sitten. Muistieni mukaan olin vielä ala-asteella silloin (5/6. luokka) ja tämä kirja oli jotenkin niin jännittävä (toinen osa ehkä vieläkin jännittävämpi). Minun oli vain pakko lukea tätä yömyöhään ja väristä peiton alla.
Yönsiiven velhot kertoo pojasta nimeltä Devon, jonka vaatekomerosta tulee demoneita. Devonin isä kutsuu vaatekomeroa hornankoloksi, mutta muuta ei kerro kuin sen, että Devon on niitä vahvempi. Devonin ollessa 14-vuotias, hänen isänsä kuolee ja Devon muuttaa Korppikartanoon, taloon, jossa on kummituksia. Mikä on Devonin yhteys talossa asuviin, mikä paha vaanii talossa ja kuka Devon on, mitä hänen voimansa ovat? Asiat selviävät pikku hiljaa, Devon kuuluu Yönsiiven velhojen veljeskuntaan, mitä lie se sitten tarkoittaakaan ja demonit haluavat Devonilta jotakin häiriten jokapäiväistä elämää ja aiheuttaen vaarallisia tapahtumia.
Todellakin nautin kirjan lukemisesta, se oli kiinnostava ja oli mukava saada tietää mitä kirjassa nyt oikein tapahtuukaan, kun kaiken jo unohtanut edelliseltä lukukerralta. Rehellisesti tämä kirja on ollut mielessäni jo monta vuotta, jätti nuorempana jäljen, josta ei päässyt eroon ilman uusintaa. Ihan niin jännittävän pelottava se ei ollut, kuin pienempänä lukiessa, mutta erittäin sopivaa syyslukemista kuitenkin kaikkine demoneineen ja haamuineen.
Niin kuin jo joissakin muissakin lasten ja nuorten kirjoissa, niin tässäkin huomasin, että vähän ehkä jo kasvanut aikuiseksi. Tai jotenkin ehkä kaipaan vaan syvempiä hahmoja ja erilaista otetta. Hankala aihe, kun päässä ei ole selviä ajatuksia aiheesta, enemmänkin tuntemus. Se on varmaan se mikä erottaa ne lasten ja nuorten kirjat aikuisten kirjoista? Jotakin, johon yhä enemmän kiinnitän huomiota.
Kovinkaan monet asiat eivät häirinneet minua, erityisesti, kun muisti, että tämä on tosiaan lasten ja nuorten kirja ja hahmot ovat 14-vuotiaita, mutta pieni random suhdeosuus häiritsi minua paljon, se jotenkin alkoi niin nopeasti ja randomisti ja se vain oli siinä. Mietin miksi se oli siinä, miksi nämä kaksi henkilöä eivät vain voineet olla kavereita? Toki en voi kieltää, ettei näin tapahtuisi monessa muussakin kirjassa ja sitä, etteikö tunteet tulisi nopeasti, mutta se häiritsi minua.
Kaikista näistä olen ehkä kasvanut tämän ylitse jne tuntemuksista, aion ehdottomasti lukea Demoni noidan myös uudelleen jossain vaiheessa, sillä kaikki asiat ei todellakaan selvinneet vielä tässä osassa. Ja tämä tosiaan on kiinnostava ja hyvä kirja, vaikka ei täydellinen olekaan, mikäpä olisi. Suosittelen lapsille ja nuorille, ei ihan heikkohermoisille, minä ainakin tärisin jännittyneenä sängyssä nuorempana ja kieltämättä nytkin yöllä palasin äkkiä sängyn turvaan käytyäni vessassa.
Halloween-lukuhaaste 2018
Tätä kirjoittaessa söin palan kuivakakkua ja kävin mielessäni keskustelua aiheesta suhteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti