To Kill a Kingdom

To Kill a Kingdom
Alexandra Christo
Hot Key Books, 2018
s. 357 [5]

Varmasti aika monet englanniksi fantasiaa lukevat ja IG:ssä kirjapiireissä pyörivät ovat jo nähneet tämän kirjan. Alunperin törmäsin tähän Goodreadsissa, tein hankintapyynnön kirjastoon ja pari kuukautta sitten kohtasin kirjakaupassa ja ostin sen, pari päivää lukemisen jälkeen sain sähköpostia kirjastolta, että ovat hankkineet kyseisen teoksen. Olin hämmentynyt, en muistanut yhtään, että olin tehnyt siitä hankintapyynnön. Aina ei muista ja olen itseasiassa tyytyväinen, kun To Kill a Kingdom on nyt osa omaa pientä valikoimaa ja toivon, että ystävänikin innostuisivat siitä.
En itseasiassa ole hetkeen suositellut sarjoja tai kirjoja tutuille, niin on mahtavaa innostua jostakin niin, että heti suosittelee. Toki tänä vuonna on lukenut niin monta muutakin suositeltavaa kirjaa, ettei ainakaan heti lopu suositeltavat.

Mutta itse lukemiseen, englanniksi lukeminen on edelleen minulle suhteellisen haasteellista. Aina on sanoja, joita ei ymmärrä ja yleensä määrätynlainen käsitys teoksesta kärsii. Kun ei voi täysin ymmärtää teosta sellaisena kokonaisuutena, en osaa sanoa oliko se hyvin kirjoitettu vai ei, enkä hirveän tarkkaan halua puhua siitä mistä tarina kertoo, mitä jos minulla olikin ymmärryksessä jokin virhe.
Olin kuitenkin todella tyytyväinen, To Kill a Kingdom ei ollut liian haasteellinen, vaikka olihan siinä hieman kielellistä purtavaa.

Vasta myöhemmin, kirjan luettuani luin, että tätä on verrattu Pieneen merenneitoon, uudelleen kerrontanakin mainittu. Ja toki, olihan näissä jonkinlaisesti samanlaisuutta, mutta asia ei pahemmin vieraillut mielessäni, kun oli lukeminen kesken, vaikka toki huomioikin muutamia samankaltaisia juttuja. Oikeastaan muutenkin ajattelen, ettei oikeastaan ole sellaista täysin uutta tarinaa, vaan on vain erilaisia yhdistelmiä, saattaa kuulostaa hieman erikoiselta, mutta näin ajattelen. Jokainen inspiroituu jostakin ja voin sanoa, että omassa tarinassani, jota kirjoittelen, on asioita muista tarinoista, jokin pieni juttu. Jotkut yhteneväisyydet ovat tietoisia, jotkut eivät.
Mutta taas vähän eksyttiin itse kirjasta. Jossain määrin samaistun tähän Pieni merenneito asiaan, seireeni, jonka pyrstö muutetaan jaloiksi. Mutta muuten, aika paljonkin erilainen. Ah ja toki prinssi, joka ei kylläkään halua olla prinssi.

Jos et ole vielä lukenut, niin mene ja lue, et kadu.
Toki, jos et tiedä mistä tarina kertoo, niin lue vähän tätä eteen päin.

Lira on prinsessa, seireeni, joka tulee vielä hallitsemaan merta. Hän on kuuluisa, pelätty niin ihmisten kuin seireenien joukossa, punahiuksinen hirviö, Princes Bane, joka vie kerran vuodessa prinssin sydämen, sen joka tykyttää meistä jokaisen sisällä. Lira kuitenkin suututtaa Kuningattaren, joka kiroaa hänet kulkemaan jaloilla, Liran pitää tuoda äidilleen seireenin tappajan sydän tai hän jää ikuisiksi ajoiksi ihmiseksi.
Aika rankkaa kasvatusta omasta mielestäni.

Elian on prinssi, joka mielummin matkaisi merillä piraattina miehistönsä kanssa tappaen meren hirviöitä, seireenejä kuin hallitsisi valtakuntaa, jonka hän tulee perimään. Kun Elian miehistöineen noukkii mereltä nuoren naisen, hän ei tiedä onko nainen luottamuksen arvoinen, vaikka väittääkin haluavansa tuhota seireenit.

Tästä alkaa Liran ja Elianin yhteinen matka kohti Second Eye of Keto:a, jolla on tarpeeksi suuret voimat tuhota Merten Kuningattaren. Matkalla on niin luottamusongelmia, salaisuuksia kuin orastavia tunteita.
Ehdottomasti hyvää luettavaa, suosittelen, jos vähääkään pitää piraateista tai seireeneistä /merenneidoista.

Edelleen surullinen, kun kannen teksti ei vain selviä tästä elämästä.