Kesäkisan loppufiilistelyt

 Kesäkisan viimeinen päivä ja minulta viimeinen raportti. Tänään tehdään viimeiset tehtävät. Itse en moneen pysty, kun tiedossa polttarit, joihin pitää matkata vajaan parin tunnin päästä! Mutta videot youtubeen ja runot tahtoisin keretä postaamaan vielä tänään. Tässä minun youtube-kanava: https://www.youtube.com/@kun.tee.jaahtyi.kuppiin  Ja tässä Tuulian: https://www.youtube.com/@tuuliareads Tuulia onkin postaillut jo yhdeksän videota eli yli vaaditun viisi.

Mutta nyt vielä fiilistellään elettyjä viikkoja. Paljon on kerennyt ja paljon jää kerkeämättä. Iloitsen kuitenkin todella paljon, tänä kesänä menin ja tein. Nimittäin 100 kilometrin pyöräilyn. Toki pyöräni on sähköpyörä eli apuja oli tiukoissa hetkissä, mutta oon ylpeä itsestäni. Jalat oli kyllä illalla ihan auts, kun sohvalta nousin. Pyörälenkki meni pitkin Tampereen kirjastoja. Samalla ajattelin tehdä pari helppoa ja kävin esimerkiksi kaverilla kylässä, tein vain virheen. Laitoin viestin enkä soittanut, vaikka mietin soittaisinko. Pisteet meni sen osalta siis sivusuun, kun en muistanut että tehtävässä piti soittaa! Päivää puhumatta en saanut suoritettua. Puolituntia hereillä oltuani sanoin ensimmäisen sanan, ihan yksikseni. Ehkä sitten ensi vuonna, jos se on vielä tehtävissä. :D Kiva haaste nimittäin ja todellakin vaikea!

Seuraavaksi joitakin kuvia helpoista tehtävistä, mitä on tullut tehtyä viime viikkoina. Arboretumissa käyty, sarjakuvaa luettu, myslipatukoita tehty, näyttävä hedelmäsalaatti (lapset olivat super innoissaan ja söivät lähinnä vain hahmot eikä niitäkään kokonaan), euron kurkku, hapanjuurileivontaa, simaa tein ensimmäistä kertaa (sehän oli helppoa!), kirjanmerkki, lastenkirja vieraallakielellä, pihaan istutin kaksi uutta pensasta (puna- ja mustaherukka).

 

Tuulian kanssa yhdessä tuli myös puuhattua. Kävimme road tripillä ja kalliolla illallisella. Oli ihanaa viettää rakkaan ystävän kanssa ihan kahdestaan aikaan. Usein mukana on mun lapset. Tuulia on kyllä heidän kanssaan ihan huippu!

Parasta kesäkisailussa on ollut, kuinka voi lapset ottaa moneen puuhaan mukaan. Meidän piti tehdä vielä taidetta ja pitää taidenäyttelyn avajaiset, mutta niin ne päivät kuluivat... Mutta pehmolelujen tanssiaiset oli jättimenestys ja niitä pyydetään yhä uudestaan. Täytynee toteuttaa. Lumi piti myös todella paljon aarrekartasta. Sitä oli kiva tehdä ja seurata miten he löytävät aarteen.

Kiitos kesäkisasta tänäkin vuonna! Toivottavasti ensi vuonna uudestaan. Nyt käyn äkkiä pakkaamassa ja videoimassa yhden videon. Iiks! Hoppu tulee :D

Aava monstsaurus ja uusi ystävä

Tämä tarina luotiin yhdessä neljä vuotiaan Lumin kanssa.

Olipa kerran dinosaurus, joka oli myös monsteri eli hänen vanhempansa olivat dinosaurus ja monsteri, mikä teki poikasesta monstsauruksen. Monstsaurus oli vielä pieni. Hänellä oli kaksi pientä hammasta ja väriltään monstsaurus oli pinkin ja keltaisen värinen. Monstsauruksella oli lyhyt nimi, joka oli Aava. Aava oli luonteeltaan aika ujo, mutta kiinnostunut kovasti maailmasta. Hän halusi hirmuisesti seikkailla, mutta oli vaikea löytää seikkailukaveria, koska ujostutti ja Aava halusi kovasti saada seikkailukaverin, koska silloin rohkenisi myös pidemmille seikkailuille. Erityisen paljon Aava halusi matkata järven toiselle puolelle suuren puun luokse. Sen kirkkaat hedelmät houkuttelivat, mutta puu oli kovin kaukana.

Onneksi eräänä päivänä Aavan isovanhemmat tulivat kylään ja Aava kysyi suloisella äänellä ”voisimmeko lähteä retkelle?”. Mummi ja Pappa dinosaurukset innostuivat retkestä ja niin he kolme pakkasivat eväät reppuihin. Retki alkoi iloisissa tunnelmissa. Aava kantoi omassa dinosaurusrepussaan karkkia ja jäätelöä, herkkueväät siis. Aava ei olisi malttanut odotttaa eväshetkeä, mutta tiesi, että kohta he saapuisivat leikkipuistoon, jossa olisi mahtava liukumäki. Leikkipuistossa Aava laski liukumäestä ainakin kaksikymmentä kertaa ennen kuin he söivät jäätelöt ja jatkoivat retkeään kohti suurta hedelmäpuuta.

Järven toiselle puolelle oli Aavan mielestä pitkä matka. Se kesti ja kesti, kunnes he viimein näkivät puun edessään. Mutta voi! Hedelmäpuun luona oli joku muukin! Aavaa alkoi ujostuttaa. Käännyttäisiinkö kuitenkin kotiin? Mummi ja Pappa dinosaurukset rohkaisivat Aavaa. Yhdessä he lähestyivät hedelmäpuuta ja sen juurella olevaa telttaa.

”Hei vain! Onko täällä joku” Pappa dinosaurus kysyi. Teltasta astui ulos isompi ja pienempi dinosaurus.
”Hei vain, minä olen Nella” pienempi sateenkaaren värinen dinosaurus sanoi. Aava kurkisti Papan takaa. Oi hän on ihanan värinen, Aava ajatteli. Uskaltaisiko hän sanoa mahdolliselle tulevalle ystävälle hei. Ehkei ihan vielä. Pienesti voi vilkuttaa. Pappa ja Mummi dinosaurukset alkoivat jutella Nella-dinosauruksen vanhemman kanssa. He olivat lähteneet telttaretkelle. Aava monstsaurus ei ollut koskaan käynyt telttaretkellä ja hän tutkaili telttaa kiinnostuneena. Nukkuisiko Nella-dinosaurus todella siellä tulevan yön? Hurjaa!

Aava katseli, kun Nella kiipeili hedelmäpuussa. Sen hedelmät tuoksui näin läheltä herkullisilta.
”Tule kiipeilemään kanssani”, Nella kutsui Aavaa. Aava katsoi epävarmasti Pappaa ja Mummia. He nyökkäsivät kannustavasti.

”Nämä hedelmät ovat herkkua!”, Nella-dinosaurus jatkoi. Aava lähestyi varovaisesti puuta ja Nellaa. Hetken päästä hän kuitenkin leikki innolla Nellan kanssa. Vuorotellen he kiipeilivät ja hyppivät sekä herkuttelivat hedelmillä.

Kunnes Pappa ja Mummi dinosaurukset sanoivat:
”Aava, meidän on palattava kotiin”. Se harmitti Aavaa kovasti. Hän oli saanut ystävän. He onneksi sopivat näkevänsä taas uudestaan. Paluumatkalla kotiin Aava sanoi:
”Voisimmeko mennä ensi kerralla telttailemaan?”.

Loppu!