Ylpeys ja ennakkoluulo ja zombit

Ylpeys ja Ennakkoluulo ja Zombit
Pride and Prejudice and Zombies, 2009
Jane Austen & Seth Grahame-Smith
Sisuksen piirrokset Philip Smiley
Otava 2010
s. 319

Muistan joskus nähneeni tämän kirjan kaupassa ja olin ihan sillee eh, en kyllä haluisi tuota lukea, kuka viitsii tehdä näin rakkaudelleni nimeltä Ylpeys ja Ennakkoluulo. Kävikin kuitenkin niin, että katselimme tässä muutama kuukausi sitten kirjaan perustuvan elokuva Ylpeys ja Ennakkoluulo ja Zombit. Olihan se elokuva niin hyvä, että laitoin kirjan heti varaukseen. Näin se mieli mystisesti muuttuu.

Elizabeth Bennet tunnetaan sisarustensa ohella loistavana zombien tappajana ja no, kaikki menee aikalailla Ylpeyden ja Ennakkoluulon kaavan mukaan, joten turhia siitä nyt liikaa selittämään. Luullakseni jokainen tietää Jane Austenin Ylpeyden ja Ennakkoluulon, jos ei tiedä, niin olen järkyttynyt ja sinun pitäisi heti vähintään katsella elokuva (todellisuudessa ymmärrän, ettei kaikki tämä kiinnosta). Elizabethin ja Darcyn suhde on jotain josta olen aina pitänyt ja kieltämättä oli kiinnostavaa tutustua siihen vähän eri näkökannalta tai siis zombeilla höystettynä.

Mielestäni teos oli ihan hyvä, viihdyttävä ja hyvin vaikea arvioida, juurikin siitä syystä, että suorastaan rakastan Ylpeyttä ja Ennakkoluuloa, joten miten mikään, joka vähääkään liittyy siihen voisi olla huono? En nyt ole sanomassa, että teos olisi huono, pidän sitä kaiken kaikkiaan hyvänä kirjana ja siinä oli joitakin erittäin hyviä kohtia. Jälkimauksi jäi tyytyväisyys siitä, että luin teoksen ja halu lukea alkuperäinen Ylpeys ja Ennakkoluulo uudelleen, koska siitä on jo muutama vuosi, kun sen luin (jep, olen loistava tässä rakastamisessa).

Teoksessa oli toki asioita, jotka ärsyttivät minua suunnatomasti. Toisaalta pidin siitä millaisiksi, jotkut henkilöhahmot oli kärjistetty, mutta toisaalta en. Ehkä se myös laittoi minut ajattelemaan henkilöitä eri tavalla kuin haluaisin, jolloin en ollut tyytyväinen. Kuitenkin, syystä huolimatta, en pitänyt siitä millaisiksi jotkut kuvattiin, koska itse ajattelin niistä muuta.
Lisäksi olin hieman pettynyt taistelukohtauksiin, olisin kaivannut niitä hieman enemmän tai ainakin enemmän kuin vain päänkatkaisua. Kyseessähän on kuitenkin zombit, enemmän ällöttävyyttä, muuta kuin sitä, että Elizabeth haukkaa palan sydäntä, joka herätti mielessäni ison WTF. (Voi tietysti olla, että olen katsellut liikaa ohjelmia täynnä taistelukohtauksia, eikä mikään enää riitä.)

Yhtäkaikki, kirja oli mukavaa luettavaa, enkä todellakaan osannut sanoa kuinka monta tähteä haluan antaa Goodreadsissa. Jos olet miettinyt tämän kirjan lukemista, mutta et ole vain vielä lukenut, suosittelen siihen tarttumaan. Ei se ainakaan ihan huono ole, onhan siinä Elizabeth ja Darcy (oli siinä muutakin hyvää kuin vain he).

Ah, ja elokuva oli kyllä jossain määrin ihan erilainen kuin kirja, mutta mikäpä elokuva olisi sama kuin kirja, viihdyttävä ja hyvä kuitenkin.

To Kill a Kingdom

To Kill a Kingdom
Alexandra Christo
Hot Key Books, 2018
s. 357 [5]

Varmasti aika monet englanniksi fantasiaa lukevat ja IG:ssä kirjapiireissä pyörivät ovat jo nähneet tämän kirjan. Alunperin törmäsin tähän Goodreadsissa, tein hankintapyynnön kirjastoon ja pari kuukautta sitten kohtasin kirjakaupassa ja ostin sen, pari päivää lukemisen jälkeen sain sähköpostia kirjastolta, että ovat hankkineet kyseisen teoksen. Olin hämmentynyt, en muistanut yhtään, että olin tehnyt siitä hankintapyynnön. Aina ei muista ja olen itseasiassa tyytyväinen, kun To Kill a Kingdom on nyt osa omaa pientä valikoimaa ja toivon, että ystävänikin innostuisivat siitä.
En itseasiassa ole hetkeen suositellut sarjoja tai kirjoja tutuille, niin on mahtavaa innostua jostakin niin, että heti suosittelee. Toki tänä vuonna on lukenut niin monta muutakin suositeltavaa kirjaa, ettei ainakaan heti lopu suositeltavat.

Mutta itse lukemiseen, englanniksi lukeminen on edelleen minulle suhteellisen haasteellista. Aina on sanoja, joita ei ymmärrä ja yleensä määrätynlainen käsitys teoksesta kärsii. Kun ei voi täysin ymmärtää teosta sellaisena kokonaisuutena, en osaa sanoa oliko se hyvin kirjoitettu vai ei, enkä hirveän tarkkaan halua puhua siitä mistä tarina kertoo, mitä jos minulla olikin ymmärryksessä jokin virhe.
Olin kuitenkin todella tyytyväinen, To Kill a Kingdom ei ollut liian haasteellinen, vaikka olihan siinä hieman kielellistä purtavaa.

Vasta myöhemmin, kirjan luettuani luin, että tätä on verrattu Pieneen merenneitoon, uudelleen kerrontanakin mainittu. Ja toki, olihan näissä jonkinlaisesti samanlaisuutta, mutta asia ei pahemmin vieraillut mielessäni, kun oli lukeminen kesken, vaikka toki huomioikin muutamia samankaltaisia juttuja. Oikeastaan muutenkin ajattelen, ettei oikeastaan ole sellaista täysin uutta tarinaa, vaan on vain erilaisia yhdistelmiä, saattaa kuulostaa hieman erikoiselta, mutta näin ajattelen. Jokainen inspiroituu jostakin ja voin sanoa, että omassa tarinassani, jota kirjoittelen, on asioita muista tarinoista, jokin pieni juttu. Jotkut yhteneväisyydet ovat tietoisia, jotkut eivät.
Mutta taas vähän eksyttiin itse kirjasta. Jossain määrin samaistun tähän Pieni merenneito asiaan, seireeni, jonka pyrstö muutetaan jaloiksi. Mutta muuten, aika paljonkin erilainen. Ah ja toki prinssi, joka ei kylläkään halua olla prinssi.

Jos et ole vielä lukenut, niin mene ja lue, et kadu.
Toki, jos et tiedä mistä tarina kertoo, niin lue vähän tätä eteen päin.

Lira on prinsessa, seireeni, joka tulee vielä hallitsemaan merta. Hän on kuuluisa, pelätty niin ihmisten kuin seireenien joukossa, punahiuksinen hirviö, Princes Bane, joka vie kerran vuodessa prinssin sydämen, sen joka tykyttää meistä jokaisen sisällä. Lira kuitenkin suututtaa Kuningattaren, joka kiroaa hänet kulkemaan jaloilla, Liran pitää tuoda äidilleen seireenin tappajan sydän tai hän jää ikuisiksi ajoiksi ihmiseksi.
Aika rankkaa kasvatusta omasta mielestäni.

Elian on prinssi, joka mielummin matkaisi merillä piraattina miehistönsä kanssa tappaen meren hirviöitä, seireenejä kuin hallitsisi valtakuntaa, jonka hän tulee perimään. Kun Elian miehistöineen noukkii mereltä nuoren naisen, hän ei tiedä onko nainen luottamuksen arvoinen, vaikka väittääkin haluavansa tuhota seireenit.

Tästä alkaa Liran ja Elianin yhteinen matka kohti Second Eye of Keto:a, jolla on tarpeeksi suuret voimat tuhota Merten Kuningattaren. Matkalla on niin luottamusongelmia, salaisuuksia kuin orastavia tunteita.
Ehdottomasti hyvää luettavaa, suosittelen, jos vähääkään pitää piraateista tai seireeneistä /merenneidoista.

Edelleen surullinen, kun kannen teksti ei vain selviä tästä elämästä.

Smart Girl Get What They Want

Smart Girls Get What They Want
Sarah Strohmeyer
Balzer+Bray, 2012
s. 348

Vuosia sitten katselin Adlibriksessa kirjoja, suunnittelin ostavani erään toisen teoksen Sarah Strohmeyeriltä, mutta sitten näin Smart Girls Get What They Want -teoksen ja nimi sekä kansi puhutteli (ei sillälailla, että olisin itse erityisen super fiksu, ehdottomasti sellainen keskitaso ihminen) ja juoni kuulosti hyvältä. Päädyin siis toiseen kirjaan kuin alunperin olin ajatellut.
Omasta hyllystä tulee vain luettua niin epäahkerasti, olen jo kauan himoinnut sitä kirjaa, minkä olin alunperin suunnitellut ostavani, mutta eihän sitä voinut, kun jo hyllystä löytyvää ei ollut vielä lukenut. Nyt voin onnellisesti kertoa, että voin ostaa sen! Jei, super, paitsi hetkonen, ei näin opiskelijana ole varaa semmoiseen luksukseen, hieman sydän vuotaa verta...

Mutta nyt kirjaan, jota kerrotaan teinitytön nimeltä Gigi näkökulmasta. Hänellä on kaksi parasta ystävää, Bea ja Neerja, jotka ovat myös todella fiksuja, opiskelevat ahkerasti ja no, muuta ei sitten oikein ollutkaan heidän elämässään.
Neerjan isosisko valmistuu lukiosta, mutta väittää, ettei hänen vuosikirjansa ole vielä saapunut. Gigi, Bea ja Neerja kuitenkin löytävät sen pakatessaan Paradin tavaroita ja huomaavat, ettei siellä lue kuin vaikutit kivalta, olisi ollut kiva tutustua paremmin. Parad oli aina ollut Gigin, Bean ja Neerjan sankari täydellisine arvosanoineen ja jatko Princetonissa, mutta sitten, kukaan ei tuntenut häntä lukiossa, missä lukiokokemukset.

Gigi, Bea ja Neerja päättävät haluta sen kaiken, parhaimmat arvosanat ja täydet lukiokokemukset ja heistä jokainen yrittää jotakin uutta, jokaiselle haaste ja he loistaisivat siinä. He ovat fiksuimpia, joten miksi he eivät muka voisi saada kaikkea mitä haluavat?
Kaikki ei kuitenkaan mene ihan niin kuin strömsössä. Gigiä epäillään lunttaamisesta ja laitetaan tekemään tehtävää idiootin Miken kanssa. Koulun uusi tulokas Will on komistus sekä myös fiksu, mutta onkin Gigiä vastassa opiskelija edustajistoon. Bea on loistava laskettelija ja laskettelutiimi tarvitsisi uuden jäsenen, mutta vanhemmat ovat sitä vastaan. Neerja haluaa näytellä ja valloittaa Justinin sydämen, mutta onko hän kuitenkaan hänelle se oikea.

Koska tarinaa kerrotaan Gigin näkökulmasta, lähinnä tarkkaillaan hänen elämää ja ongelmia. Oikeastaan ihan yllätyin kuinka hyvä tämä kirja olikaan. Huomataan, ettei kaikki olekaan ihan tyhmiä, vaikka siltä vaikuttaisivat eivätkä fiksut ole aina niin viisaita. On niin nopeita kuin hitaita tunteita, itsensä ylittämistä ja kasvua sekä ehdottomasti kivoja henkilöitä.
Yksi asia minua kuitenkin häiritsi kirjassa, nimittäin ruoka, siinä syötiin jotenkin liian vähän. En tiedä mistä kummasta tämä ajatus tuli, koska he välillä söivät ja ihan sopivin välein, eihän se syöminen ole se juttu, mutta joskus sitä kiinnittää jänniin asioihin huomiota. Toinen oli myös, koska en ole opiskellut englanniksi mitään matikkaa tai kemiaa tms, jolloin oli hieman haaste (erittäin ohitettava sellainen), kun puhuttiin jostain opiskelujutusta, eihän sitä ymmärtänyt. Muuten kieli ei ollut haasteellista ja nautinkin lukemisesta paljon.
Suosittelen!

Vampire Academy

Vampire Academy
Richelle Mead
Razorbill, 2007
s. 332 [16 näyte Bloodlines-sarjan ensimmäisestä osasta]

Olen ehdottomasti mieliala lukija, josta syystä johtuen minulla saattaa olla montakin kirjaa kesken, vaikka todellisuudessa luen vain niistä yhtä niin sanotusti kerralla. Vampyyri Akatemian ensimmäinen osa ei ehdottomasti kuulunut lukusuunnitelmiini juuri nyt, mutta näin kävi, että tartuin vampyyreitä himoiten siihen enkä Liekehtivään pikariin (jonka toivottavasti olen lukenut tämän blogitekstin julkaistessani tai, jos en ole, olen ollut erittäin stressaantunut lukupiiriläinen).

No, mutta miksi tartuin tähän vampyyrejä täynnä olevaan kirjaan, olihan toki yö jo tuloillaan, kuu taivaalla... eikun hetkonen, kuuhan liittyi ihmissusiin.
Joskus muutama vuosi sitten lainasin Vampyyri Akatemian ensimmäisen osan (eli tämän minkä luin juuri nyt, tämä kappale vain omasta hyllystä) ja luin sen. Englannin ymmärrykseni ei ollut niin hyvä kuin nykyään, mutta tykästyin Vampyyri Akatemiaan (huomio, sarjaa ei ole suomennettu!) suuresti ja hmmm... taisin katsella elokuvan ennen kirjaa, mutta en silloin hirveästi tykännyt siitä, vaikka mielipiteeni siitä on sittemmin muuttunut. Näyttelijät tekevät onnistuneet roolisuoritukset, mutta ennen kirjan lukemista siitä tuntui uupuvan jotain. Ja toki, onhan elokuva hieman erilainen kuin kirja, vaikkakin aika hyvin seuraa kirjaa.

Takaisin kuitenkin nyt kirjaan. Päädyin hommaamaan koko sarjan itselleni, mutta kuten yleensä, niin omasta hyllystä ei lue yhtä ahkeraan kuin kirjaston, joten en ole vieläkään lukenut muita osia. Siihen taitaa tulla kyllä aika pian muutos, sillä tällä hetkellä oikein himoitsen lukea Lissan ja Rosen tarinaa.

Vampyyri Akatemia kertoo Lissa Dragomirista, Moroi prinsessasta (Moroit ovat niitä vampyyreja, jotka juovat verta, välttelevät aurinkoa, mutta tekevät myös hieman taikoja) ja hänen parhaasta ystävästään Rose Hathawaysta, Dhampiresta, josta tulee vielä Lissan suojelija (Dhampiret ovat vampyyrien ja ihmisten risteymiä, voimakkaita, eivät juo verta jne. suojelevat Moroita).
Tarinaa kerrotaan Rosen näkökulmasta ja lähtee liikkeelle, kun Rose havahtuu hereille Lissan nähdessä painajaista. He ovat paenneet Vampyyri Akatemiasta (jossa Moroit ja Dhampiret opiskelevat yhdessä), koska siellä ei ollut enää turvallista. Viimeiset kaksi vuotta he ovat onnistuneesti olleet pakosalla, mutta ihan kirjan alussa he jäävät kiinni ja joutuvat palaamaan Akatemiaan, mistä, kuten jo varmaan arvaatte, uhka ei ole poistunut.

Lissan ja Rosen ystävyydestä erityistä ei tee vain se, että he ovat olleet parhaita ystäviä lapsuudesta asti vaan se, että heillä on yhteys, linkki, Rose tuntee Lissan ajatukset ja vierailee välillä hänen päässä eli siis vaikka tarinaa kerrotaankin Rosen näkökulmasta, välillä nähdään niin sanotusti Lissan näkökulmasta asioita. Yhteys toimii kuitenkin vain yhteen suuntaan ja se alkoi Lissan, hänen perheensä ja Rosen jouduttua auto-onnettomuuteen, joka osoittautui Lissan perheelle kohtalokkaaksi.

"That's because you're the cautious one, and I'm the reckless one."

Paluu kouluun ei ole helppoa, on rangaistus, juoruja ja no, hieman heikentynyt taistelukunto. Kaiken lisäksi, joku haluaa jättää tapettuja eläimiä Lissan löydettäväksi.

Oli yllättävän helppoa ja rentouttavaa lukea englanniksi, en tiedä mistä se johtui, yleensä englanniksi lukeminen on ainakin jossain määrin raskasta. Tällä hetkellä se tuntui kuitenkin mukavammalta kuin suomeksi lukeminen. Nautin suuresti romansin jyväsisti, Lissan ja Rosen ystävyydestä ja normaalista lukiolaiselämästä tai niin normaalista kuin päivät nukkuvilla voi olla.

Ja niin vielä, kirjassa on myös Strigoi-vampyyreitä, joksi voi muuttua ja he tappavat, erittäin vaarallisia, himoitsevat erityisesti Moroi verta.

Ja en kerennyt lukemaan Potteria ennen lukupiiriä, kun innostuin vähän muusta puuhasta kuin lukemisesta.