Liikkuva linna

Liikkuva linna
Howl's Moving Castle, 1986
Diane Wynne Jones
Suomentanut Ville Viitanen
WSOY 2005

Olen rakastanut Liikkuvaa linnaa jo monta vuotta. Lapsena, Ken tietää minkä ikäisenä, luin Liikkuvan linna ja se jätti minuun lähtemättömän vaikutuksen. Vaikka ei voi suoranaisesti sanoa, että tässä olisi kyse rakkaustarinasta, niin juurikin se rakkaus on jättänyt minuun jälkensä.

Tarinassa on siis tyttö nimeltä Sophie, joka työskentelee hattukaupassa, puhelee hatuille ja elelee elämää, jossa on turha toivoa menestystä, onhan hän kolmesta sisaruksesta vanhin. Eräänä päivänä hattukauppaan tulee Erämaan noita, hän haluaa hatun Sophielta, mahtavan hatun, mutta ei saa sitä mitä haluaa ja muuttaa Sophien vanhukseksi.

Nainen tyrmäsi hatut suoralta kädeltä. >>Herttainen>>, hän sanoi vaaleanpunaisesta hilkasta, ja >>Hah! Ruusunnuppu>> kaalimadonvihreästä olkihatusta. Siitä, jossa oli harsoja ja paljetteja, hän sanoi: >>Salaperäistä vetovoimaa. Niin kovin ilmeistä. Mitä muuta teillä on tarjota?>>

Sophie lähtee pois kotoa ja päätyy hakemaan yösijaa pahamaisen velho Howlin liikkuvasta linnasta. Siellä Sophie tapaa tulidemoni Calciferin ja tekee hänen kanssaan sopimuksen, jos Sophie rikkoo Calciferin ja Howlin välisen sopimuksen, Calcifer kumoaa Erämaan noidan tekemän taian.
Sophie jää linnaan hoitamaan taloutta ja vaikka käykin Howlin hermoille ainaisella nuuskimisellaan, linnan asukkaat kiintyvät toisiinsa.
Linnassa asustaa Howlin lisäksi Howlin oppipoika Michael sekä tietysti Calcifer. Hahmot on mahtavia, persoonallisia ja kiinnostavia.

Mikä sitten tekee tästä kirjasta niin mahtavan (mahdollisia juonipaljastuksia). Sophie ajattelee itsestään, ettei hän ole mitään, hänestä ei tule mitään, koska hän on kolmesta sisaruksesta vanhin.

Kaikki tietävät, että ensimmäinen lapsi epäonnistuu vääjäämättä ja surkeasti, kun sisarukset lähtevät maailmalle etsimään onneaan.

>>Miksi ihmeessä kuvittelin, että elämän pitäisi olla mielenkiintoista?>> hän ihmetteli juostessaan. >>Pelkäisin vain koko ajan. Kaikki johtuu siitä, että olen vanhin kolmesta.>>

Mutta kuitenkin Sophiella on taikavoimia, esineille puhuessaan, ne saavat voimia. Esimerkiksi, kun hän puhui hatuille hatut saivat voimia: >>Sinulla on kultainen sydän, ja joku korkeassa asemassa oleva henkilö huomaa sen vielä ja rakastuu sinuun.>> ja niin kävi hatun ostajalle.
Sophie ei tosiaan tiedä tätä itse, mutta se lopulta selviää hänelle ja aiheuttaa hieman päänvaivaa, kun hän tarkoituksettomasti taikoi Howlin puvun.

(Ehdottomasti juonipaljastuksia.) Sophie tuntee olonsa kyvyttömäksi ollessaan vanhin kolmesta, että pitää lopulta itse vanhuuttaan yllä, mutta lopulta hän vahvistuu ja murtaa itse taikansa.
Minusta on niin mahtavaa, kuinka Howl on tiennyt melkein koko ajan, että Sophie on oikeasti nuori nainen ja koettanut helpottaa Sophien vanhuuden kolotuksia. Vaikka Howlin rakkaus Sophieta kohtaan selviääkin aikalailla lopussa, se ei vähennä sen ihanuutta, oikeastaan vain lisää sitä. Kuinka Sophie itse muuttaa käsityksiään Howlista ja alkaa pitämään hänestä, mutta ei näe, että Howl pitää hänestä ja Howl koettaa tarkoituksella tehdä Sophien mustasukkaiseksi suojellakseen häntä (mikä ei ihan onnistu, koska Sophie on Sophie, jääräpäinen ja äkkipikainen, eikä ajattele ennen kuin tekee).

Liikkuvasta linnasta on myös Hayao Miyazaki -elokuva, joka on erittäin hyvä, mutta tarina menee jokseenkin eritavalla kuin kirjassa. Howl ja Sophie menee pääasiallisesti niin kuin kuuluukin, mutta asiat ovat kuitenkin hieman eri tavalla, sota, minne yksi ovi vie, mistä Howl on kotoisin.

Suosittelen niin lukemaan kuin katsomaankin, molemmat ovat hyviä ja molempia ainakin itse rakastan.

Tämä oli nyt kolmas kerta kun luin Liikkuvan linnan, toisella lukukerralla en muistanut sitä, miten kirja meni ja en niin pitänyt siitä, kun elokuva oli täysin mielessäni. Nyt kolmannella kerralla muistin, ettei se ole sama kuin elokuva ja nautin ja rakastin tarinaa todella paljon.
Pitänee lukea uudelleen myös Leijuva linna ja Rönsyilevä talo.

Tätä kirjoittaessa söin Parrots herkkuja, niin kovin hyviä, etten kykene elämään ilman niitä tai ehkä juuri ja juuri kykenisin, jos pakko olisi, täytyy pohtia asiaa.

Prinsessoja ja astronautteja -lukuhaaste kohta naisen kirjoittama fantasiakirja.