Kuulokkeet korviin ja menoksi - maaginen kesäkisa viikko katsaus

Viime viikon raportti tänään, kun sunnuntaina nukahdin ja maanantaina olin iltavuorossa. Aamuisinhan ei ole mahdollista keskittyä koneella :D 

Viikko lähti hitaasti käyntiin ja viikonlopun saapuessa mietin saanko niitä pisteitä paria enempää kerrytettyä. Alkaa olemaan sellainen tilanne, että helppoja pisteitä ei saa ihan vain elämällä vaan niitä pitää kerryttää. Vaikeita tulee kerryteltyä pikku hiljaa, niitä kun ei ihan niin vain tehdä.

Joka päivä kuuntelen Takakansi-podcastia vähintään työmatkojen ajan ja useimmiten myös hyllyttäessä. Kuunneltuja jaksoja onkin kertynyt jo yli 30! Kysymys kuuluu miksi en ole aiemmin kyseistä podcastia kuunnellut, se on nimittäin todella hyvä. Vaikka näin, kun kuuntelee joka päivä ja joinakin päivinä ihan monta jaksoa, alkaa tulemaan hiukan olo pitäisikö välillä kuunnella jotakin muuta en ole vielä vaihtanut muuhun.

Tuulia löysi neliapilan!
141. Etsi neliapila

Viikonloppuna tuli kuitenkin tehtyä useampi helppo tehtävä ja tulikin ihan hyvä satsi pisteitä kerättyä. Repäisin ja tein sivusiilin ja vieläpä ihan itse! Vähän jännitin vetäsenkö korvaan haavan ja piti kysellä puolisolta miten hänen koneensa oikein toimii. En tehnyt haavoja, koneen käyttö oli helppoa ja tuli kyllä upea, sellainen minkä saa helposti piiloon. Tykkään ja oikeastaan unohdan, että se on siinä. Töissä sain kehujakin siisti, söpö...

50. Leikkaa sivusiili (tai siili)

Tartuin viimein myös kirjoittamistehtäviin tai no olen pari runoa rustaillut vaikeaan tehtävään, mutta nyt tein pienen tehtävän 12. Kirjoita haiku, tanka ja sonetti. Haikut oli helppoja ja niitä oli kiva tehdä. Tein useamman. Tanka oli myös sinänsä simppeli, mutta haastoi enemmän ja en saanut nyt ihan mieleistä, vaikka useamman tein. Sonetti taas ei ollut laisinkaan helppo! Luonnollisesti googlailin, mutta hullua hurskaammaksi en tullut tai no joo, 14-riviä ja useimmiten 10-11 tavua rivissä (? epävarma tästä tavu määrästä). Siihen se selkeys sitten loppui, mitä meinaa abba abba, abab cdcd efef gg, mitä ihmettä on jambi... Koetin etsiä esimerkkejä, mutta minulle ei oikein niistäkään selvinnyt millaista runoa tässä ollaan rakentamassa. Yritä siinä sitten tehdä sonettia. Kyllä minä jotain sain aikaiseksi, Vehkan mukaan aika hyvä yritys ja se saa riittää. Ehkä joskus haastan itseäni lisää ja koetan tehdä oikean sonetin, mutta ehkä osallistun silloin jollekin kurssille missä opettaja kertoo mitä ollaan tekemässä ja selittää auki kaikki jutut, koska mulle ei nyt ihan vielä selvinnyt millainen sen pitäisi oikeasti olla. Juttelin vielä lukioystävän kanssa ja mietittiin, ettei taidettu tehdä sonettia koulussakaan (kirjoittajalukio).

Tuulia luki Aamulehden
133. Lue päivän sanomalehti

Lauantaina tuli myös sähköposti Vehkalta, olemme kakkosina jahuu! (Ensimmäisellä kerralla olimme vahingossa tiimi emmekä pari listalla, jonka takia meitä ei siellä näkynyt. Vähän harmitti, koska meillä oli enemmän pisteitä kuin mainitulla ykkösellä :D). Mutta nyt onkin sitten kova yritys saada paljon pisteitä, niin päästäisiin taas ykkösiksi! (Haha oikeasti ei mitään villejä yrityksiä, vaikka mietin mitkä olisi lyhimmät elokuvat mitkä katsoa putkeen ja mitä musikaaleja katson ja kerkeisinkö lukea pari kymmentä kirjaa tässä... Mutta valitettavasti perhe-elämä ei luo hetkiä elokuvamaratonille tai muulle kauhean helposti.)

Saatiin myös molemmat lukuhaasteen kirjat luettua. Täältä löydät Tuulian koosteen: Lukuhaaste osa 1 Minä rustailen näistä vain instagramiin ja linkkailen tänne. Runokirja

Mutta nyt meen jatkamaan piirakan syömistä ja lukemaan kirjaa, mitä suunnittelin jo 15. yön iltana. Mutta olin valvonut edellisinä iltoina unta saamatta ja olin hyvin väsyttänyt itseni päivän aikana, että nukahdin lasten kanssa samaan aikaan. Olihan sekin hyvä valmistautuminen, vaikka jäikin kasvonaamiot yms väliin :D Ainakin heräsin taas virkeänä, enkä väsyneenä. Jes!

Tässä vielä suoritetut helpot tehtävät:

Hilma:
6. Bongaa itsellesi uusi lintu
12. Kirjoita haiku, tanka ja sonetti
50. Leikkaa sivusiili (tai siili)
107. Lakkaa kynnet
135. ...ja lue se. (varastokirja)

266. Anna jonkun lakata kyntesi (Pikkusella oli kivaa)
142. Ota tatuointi
143. Vietä vuorokausi ilman sukkia
147. Katso autiota hiekkarantaa (tajusin tehneeni tämän jo haasteen ensimmäisillä viikoilla)

199. Lainaa kirjastosta jotain muuta kuin kirja (Lautapeli)
257. Lue satu ääneen (tehty jo aiemmilla viikoilla, unohdin vain, että luettiin jo lopppuun!)
330. Älä tee jotain typerää, mitä tekisi mieli (eli leikkaa koko päätä siiliksi)
331. Tee jotain pöljää, mitä tekee mieli tehdä (eli leikkaa extempore sivusiili)

Tuulia:
101. Ratko jossain lehdessä julkaistu sanaristikko, piilosana tai krypto
133. Lue päivän sanomalehti
141. Etsi neliapila
173. Ota valokuva vedenhengestä.
207. Rickrollaa jotakuta
228. Makaa kymmenen minuuttia kuuntelemassa sateen ropinaa.
280. Kuuntele Merisää
316. Tee palvelus
342. Lue jotakin mukavuusalueesi ulkopuolelta

-Hilma

Silmät ristissä lukemista ja metsässä seikkailua - maaginen kesäkisa

Viikko on taas vierähtänyt ja pisteitä maagiseen kesäkisaan on kerätty. Ensimmäiset 100 pistettä on saatu (ei helppoja vaan yhteensä, helppoja tehtäviä olemme suorittaneet huimat 80!) 

Kuten Tuulia kesäkisa raportissaan kirjoitti on kesäkisasta tullut osa arkea. Pisteitä ei ropise niin nopealla tahdilla kuin ensimmäisinä päivinä vaan enemmän rauhallisesti, joinakin päivinä useampi, useampina ei yhtään.

Itse sain kaksi vaikeaa tehtävää suoritetuksi, joista toinen on ollut haasteellisempi kuin toinen. 20. Vietä viikko ilman sosiaalista mediaa on mennyt helposti. Aina välillä meinasin avata instagramin, mutta en päässytkään sinne. On tullut vähemmän oltua puhelimella, en oikeastaan ole instagramia edes kaivannut, enkä facebookia. (Huom! Töissä olen joutunut instagramia käyttämään parin postauksen verran, mutta sitä en tähän laske sillä työjutut on vaan tehtävä riippumatta vapaa-ajan puuhista.) Somettomuus on tuntunut mukavalta. Oikeastaan olisi mukavaa olla kokonaan ilman puhelinta. Puhelittomuuteen en kuitenkaan kokonaan ala, mutta aion vähentää sen käyttöä. Olen meinaan nauttinut tästä viikosta paljon. Siitä, kun yhdessä perheenä köllötellään sohvalla ilman laitteita, vaikka olisikin kirja kädessä, läsnäolosta. Viime vuonna käytin aivan liikaa puhelinta, pakenin sosiaaliseen mediaa kodin kuormitusta, taltioin hetkiä, hain jotain omaa. Alkuun se oli ok, lopulta ei. Olin väsynyt ja kiukkuinen, poissaoleva.

113. Väritä värityskuva
En tiedä miksi halusin värittää aikuisten värityskirjasta kuvan, en tykkää. Lasten värityskuvat on parhaita.

201. Tee käpylehmä
Esikoisen mukaan nämä oli kyllä käpyLAMPAITA

Vaikeata taas oli vaikea haaste 69. Lue 70 sivua päivässä viikon ajan. Luen aikalailla joka päivä ja keskimäärin kirjan viikossa. Mutta tämä 70 sivua oli ihan todella paljon. Olenkin niin kiitollinen, että tämä haaste loppui ja tänä iltana voin vain mennä nukkumaan. Nimimerkillä joka ilta silmät ristissä lukemassa. Lauantai-ilta, yö ja sunnuntai aamu on oli minun omaa aikaani. Arvatkaa vain, katselinko illalla kymmeneen asti netflixiä ja sen jälkeen piti vielä lukea 50 sivua kirjaa. Siirryin lopulta runoihin, saatoin nukahdella välillä, mutta luin päivän sivut! Muistanko jotain runoista, en todennäköisesti. Pakko ne oli kuitenkin lukea, koska minähän en luovuta haasteen loppumetreillä! Puolisoni ei ole ollut kauhean suuri tukija tässä haasteessa vaan on hieman kyseenalaistanut touhuni. "Nukkumaan!"

Mietin myös haastekohtaa 78. Esiinny yli sadan hengen yleisölle. Pitääkö yleisön olla kerralla paikalla? Tällä viikolla pidin meinaan yhdessä päivässä 4 kertaa 40-60 oppilasta tiedonhaun opetusta ja yleistä kirjaston esittelyä. Kaksi ryhmää putkeen, ruokkis, kaksi ryhmää putkeen. Vähän ehkä harmitti kun ei ollut isommat ryhmät. Olisi ollut niin kätevä tähän kohtaan, mitä ei kyllä muuten pysty toteuttamaan.

255. Valokuvaa koski
Nopea otos ohi kävellessä

47. Syö mämmiä saunassa
Pikkunen oli innoissaan tästä saunassa syömisessä.
Caramel kerrosmämmi ehdottomasti EI jatkoon.

Muita vaikeita tehtäviä ei saatu valmiiksi, vaikka useampaa olemme tahoillamme edistäneet. Takakansi-podcastia olemme kuunnelleet, jäätelöitä syöneet, geokätköjä etsitty, juomia juotu.

7. Kiipeä omenapuuhun
Vanha omenapuu oli todella kauniissa kukassa. Syksyllä saadaan paljon omenoita.

Lukuhaasteeseen luettu kuvakirja.

Lukuhaasteeseen luin esikoiselle upean ja erilaisen kuvakirjan nimeltä Viimeinen puu : Toivon siemen (tekijä Luke Adam Hawker). Lyijykynä piirrokset olivat kauniita. Harvemmin näkee tällaisia kuvakirjoja, suosittelin erittäin lämpimästi. Tarina ei myöskään ollut hullumpi, kiinnostavaa (ja kauhistuttavaa) ajatella, jos tulevaisuudessa meillä ei olisi puita. Linkki instagram-postaukseen, sitten kun sellainen on.

176. Höystä salaattisi vähintään kahdella luonnonyrtillä.
Minulla ketunleipää, joka esikoisen mukaan maistuu mansikoilta ja kuusenkerkkiä (huom kerääminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin!)

153. Käy itsellesi uudessa ravintolassa 
Tuulia lähetti reissusta herkullisen pitsakuvan NAM!

Viikko oli erinomainen ja täynnä seikkailua.

Suoritetut helpot tehtävät:

Hilma:
7. Kiipeä omenapuuhun.
20. Löydä 5 geokätköä
31. Maista päivän aikana kolmea itsellesi uutta asiaa.
47. Syö mämmiä saunassa.
113. Väritä värityskuva.
176. Höystä salaattisi vähintään kahdella luonnonyrtillä.
178. Etsi metsäkurjenpolvi.
183. Tee vispipuuroa.
187. Tanssi lapsen kanssa.
193. Vietä someton päivä.
195. Lue jokin viihdekirja.
201. Tee käpylehmä.
255. Valokuvaa koski.
289. Syö ketunleipää.
293. Opettele itsellesi uusi suomenkielinen sana. (kirjassa tuli vastaan sana: liekuttaa mikä meinaa lapsen tuudittamista, heijaamista)
323. Seiso sateessa.

Tuulia:
153. Käy itsellesi uudessa ravintolassa.
200. Tarkista kotisi ensiaputarvikkeet.
253. Kävele päivän aikana 14 000 askelta.

178. Etsi metsäkurjenpolvi.
Löysin oikeastaan vahingossa, kotona vasta tajusin mitä kädessäni olevat kukat ovat. Niitä olenkin nyt bongaillut useammassa paikassa.

Geokätkeilymaisemia

Kesäisin terveisin
Hilma 

Riemua kesään - Maaginen kesäkisa starttasi!

Tiimi: Fricaya liduen 

Ensimmäisen viikon pistetilanne 23+23 = 46

Vehka Kurjenmiekan aka @Kellopelikirjaston järjestämä Maaginen kesäkirja starttasi viime viikolla (tarkalleen ottaen keskiviikkona 15. toukokuuta). Minä ja parini Tuulia (@tuuliareads) osallistumme yhdessä tiiminä nyt toista kertaa. Kirjoittelemme Tuulian kanssa vuorotellen omiin blogeihimme kesäkisassa edistymisestämme. Nyt, jos mietit mikä ihmeen maaginen kesäkisa, käy lukaisemassa Tuulian postaus Elämä on taas yhtä kesäkisaa - maaginen kesäkisa 2025.
Jaamme suorituksiamme myös instagram-stooreissamme, joten laittakaapi seurantaan. Muuten kesäkisa keskustelumme käymme omalla yksityisellä discord-kanavallamme. Se on kätevä alusta. On eri kohdille eri kanavat (helpot tehtävät, helppojen tehtävien suoritukset....). Suosittelen.

Tuulia avasi pistetilimme huoltamalla pyöränsä.
90. Huolla polkupyörä

Ensimmäinen tehtävä, jonka tein.
21. Tee 10 kohdan kesäbucketlist

Kesäkisa on täyttänyt minut kuplivalla innostuksella. Olen täpinöissäni, ihan jo senkin takia, että tänä kesänä pääsen viimein perheeni kanssa puuhastelemaan kaikkea kivaa. Edelliset kaksi kesää, kun on mennyt 2023 enemmän tai vähemmän huonovointisena, 2024 kaksosvauvojen ja 2-vuotiaan kanssa univajeessa ja selviytymismoodissa. Kesäkisa sopii siis tähän kesään enemmän kuin hyvin. Voi tietysti olla, että ilmassa on myös vahvaa suorittamista. Lepohetkeä pitäessä pitikin ihan muistuttaa, etten ole lepoa suorittamassa vaan lepäämässä. Onneksi tuli myös toisia lepohetkiä, jolloin en miettinyt mitään vaan lepäsin. Kisavietti on alkanut, mutta kohdistuu tässä vaiheessa enemmän pariin. "Tökerösti" Tuulia toi meille pisteen, jonka minä ajattelin meille tuoda! Kyllähän Tuulian olisi pitänyt lukea ajatukseni kuinka suunnittelin ottaa ennen ja jälkeen kuvat jostakin lukuisista projekteista kotona. OIKEASTI sillähän ei ole mitään väliä kumpi niitä tehtäviä suorittaa. Tämä on hauskanpitoa.

Monet tehtävät voin suorittaa lasten kanssa.
8. Puhaltele saippuakuplia.

Pikkunen 274. Ota kuva jostakin, mitä/jota rakastat

Parasta kesäkisassa tähän mennessä on ollut tiivis yhteydenpito Tuulian kanssa. Toinen ihana asia on kuinka paljon voin tehdä lasten kanssa. Viimeisen vuoden olen ollut todella väsynyt ja pikku hiljaa en ole jaksanut innostua lasten kanssa puuhailusta, oman ajan kaipuu on ollut suurta. Töihin paluu on onneksi tuonut paljon hyvää ja innon olla lasten kanssa. Kesäkisa tuo siihen oman lisänsä.

Kolmas kiva asia on oma juttu, johon keskittyä (muukin kuin työt). Tulee myös kokeiltua uutta, esim. iltarasteja ja nyt viimein lähden geokätköilemään. Siihen saan ihanasti veljeni seurakseni (myös iltarasteille), mikä on neljäs mahtava asia. Olen ennen ollut tiiviisti veljeni kanssa tekemisissä, mutta perhe-elämä on tuonut osansa ja vähentänyt yhteyttä. Hän on sellainen henkilö, joka lähtee melkein juttuun kuin juttuun mukaan. Laitoin hänelle vain viestiä "Tarvis kerätä 50 geokätköä kesän aikana. Lähdetkö messiin?" ja hän vastasi vain "Mikä homma, miks? Koska mennään?". 

Edellisistä kärrynpyöristä olikin jo hurjasti aikaa, pari vuotta (?)
Pikkunen innostui myös harjoittelemaan.
322. Tee kärrynpyörä

Ensimmäisellä viikolla keräsimme huimat 46 pistettä, vau! Tiedostamme kyllä, että tästä niiden pisteiden kerääminen vaikeutuu, kun ei voi kaivaa kaapista harppia ja piirtää ympyrää tai tehtävälistaa katsoessa muistuttaa mieleen veden olomuotoja (kiinteä, neste, kaasu).
Olemme Tuulian kanssa kumpainenkin suorittaneet 20 helppoa tehtävää ja molemmat olemme lukeneet yhden kirjan lukutehtävään. Tuulia on lukenut Saara El-Arifin Faebound - Veren erottamat (kannessa tai nimesä puu) ja minä olen lukenut Pekka Kytömäen Valo pilkkoo pimeää (runokirja). Valo pilkkoo pimeää oli ihana, kantaaottava ja ohut. Tykästyin runoihin kovasti ja lämpimästi suosittelen sen lukemaan. Linkki instagram-postaukseen.

Ei tarvinnut edes itse kaivaa esille, puolisolta vähän lainasin.
58. Piirrä ympyrä harpilla 

Tässä vielä listaus ensimmäisellä viikolla tehdyistä helpoista tehtävistä. Vaikeita on myös aloitettu, mutta palataan niihin joskus myöhemmin.

Suoritetut tehtävät Hilma:

3. Ilahduta jotakuta

8. Puhaltele saippuakuplia.

21. Tee 10 kohdan kesäbucketlist

25. Kuuntele Juhlien levy

37. Anna lapsen valita joku aamu, miten pukeudut sinä päivänä

38. Pyydä jotakuta opettamaan sinulle uusi taito

58. Piirrä ympyrä harpilla

66. Kitke rikkaruohoja

99. Itke.

156. Halaa läheistä

161. Rakastu johonkin uuteen asiaan

238. Lepää

260. Siivoa jääkaappi

274. Ota kuva jostakin, mitä/jota rakastat

305. Anna anteeksi

306. Pyydä anteeksi

322. Tee kärrynpyörä

380. Boikotoi jotakin hyvästä syystä

382. Muistuta mieleesi, mitkä veden olomuodot olivatkaan.

384. Yllätä joku muu iloisesti

Suoritetut tehtävät Tuulia:

2. Sieppaa Pokémon Go:ssa keijutyypin pokémon.

13. Bongaa viisi lintulajia yhden päivän aikana.

18. Rapsuta koiraa tai kissaa.

39. Kuuntele jakso podcastia

90. Huolla polkupyörä

104. Kävele pitkospuilla.

105. Tee joku asia, joka kuittaa kerralla vähintään kaksi muuta tehtävää tämän lisäksi

128. Kuuntele sinfonia.

139. Kuuntele jonkin suomalaisen vähän tunnetun yhtyeen levy/EP.

158. Ota muotokuva lemmikistä

184. Valvo aamukolmeen

245. Askartele vanhasta uutta

248. Laula suihkussa.

297. Käytä aurinkorasvaa.

309. Ota ennen ja nyt -kuva jostakin paikasta

314. Vieraile luonnonnähtävyydessä

315. Kiipeä portaat hissin käyttämisen sijaan

338. Ota kuva suosta

344. Ylläty iloisesti

398. Imuroi.

Aurinkoisin terveisin

Hilma

Oi menneisyys oi menneisyys ja Paha aavistus

Muutamia vuosia sitten valmistuin kirjoittajalukiosta. Lukio on yksi mahtavimmista asioista, joita olen kokenut, ei, ei se opiskelu vaan ne ihmiset. Itkin kovasti, kun se kaikki päättyi. Niistä ihmisistä, siitä paikasta, oli tullut kotini.

Tänään juttelimme, että voisimme käyttää lukion hakutekstejä uusien tekstien inspiraationa, "valita" lauseita tai sanoja, niin kuin teemme muiden teksteistä, tarinoista. Sitten päädyin etsimään tekstini ja lukemaan myös lyhyen tekstini Miksi haluan kirjoittajalukioon. Elämäni oli silloin täynnä kirjoja, kirjoittamista ja tanssia. Hah, nykyään teen näitä asioita niin paljon vähemmän. Mutta ilokseni voin sanoa, että kirjoittamista teen enemmän kuin vuosi sitten ja oli myös ilo lukea syyni miksi halusin kirjoittajalukioon. Se toi muistoja mieleeni. Ja haluan nyt jakaa hakutekstini myös täällä, koska nuoruuden into (joo joo, ihan kuin olisin super vanha, puh pah oikeasti) ja pidän hakutekstistäni kovin.

Joten ensin siis Miksi haluan kirjoittajalukioon.

Hei,

olen Hilma -- ja haen sinne Oriveden kirjoittajalukioon. Olen 16-vuotias ja saan tänä keväänä päättötodistuksen -- koulusta (yläaste). Minua hieman jännittää pääsenkö teille sinne ja toivon, että pääsisin, koska minä vain yksinkertaisesti rakastan kirjoittamista. Sillä tavalla saan purkaa kaiken omasta mielestäni paperille, tyhjentää ajatukseni, vuodattaa tunteeni sekä tietenkin luoda omia maailmoja ja hahmoja.

Tiedän itse, että kirjoittaminen on minun juttuni, koska olen ollut pari vuotta sanataiteessa ja tänä vuonna koulussa luovassa kirjoittamisessa. Vaikka kirjoittaminen onkin minun juttuni, en tiedä tahdonko siitä ammattia. Tiedän vain, että tahdon oppia lisää kirjoittamisesta ja vain kirjoittaa ja tietenkin lukea toisten tarinoita. Kirjoittaminen, lukeminen ja tanssiminen, mitä myös harrastan, ovat pääasiassa minun elämäni.

Lisäksi minulla on tietenkin perhe ja ystäviä, joiden kanssa tahdon kokea paljon kaikenlaista. Tahdon elää villinä ja vapaana... tai no ainakin vapaana.

Tämä jotenkin muistuttaa miksi rakastan kirjoittamista, rakastan sitä yhä samoista syistä. Se on vapauttavaa, helpottavaa, iloa ja luomista. Voisin elää pääni sisällä onnellisena, haahuilla metsässä toverinani fiktiiviset hahmot. Joskus elämässä unohdan ajatella hahmojani, unelmoida, luoda, kuvitella elämää lohikäärmeen selässä, meren pinnan alla uiskentelua. On aika taas ottaa yksi askel ja unelmoida. 

Seuraavaksi hakutekstini, jota en ensin edes ajatellut, ennen kuin ystäväni sanoi, että sinun kannattaisi hakea tällä tekstillä, eikä toisella, jota harkitsin. Olen ikuisesti kiitollinen hänestä, sillä tämä teksti avasi minulle oven sinne minne halusin.

Paha aavistus

Kuulen sataman äänet, ihmisten innostuneet huudot ja puheensorinan, hevosten hirnahdukset ja kavioiden kopseen. Ne sekoittuvat yhteen ja luovat kovan melun. Siirrän katseeni ihanasta merestä satamaan, jossa osa ihmisistä odottavat laivaan pääsyä ja osa hyvästelee heitä, naiset tirauttavat pari kyyneltä, miehet seisovat paikoillaan juron näköisinä.

Pian laiva lähtisi satamasta New Yorkiin, sitten kun matkustajat olisivat kyydissä. Voin melkein tuntea käsissäni sen innostuksen, joka ihmisistä lähtee. Kaikki ovat niin iloisia ja se saa hymyn ilmestymään myös minun kasvoilleni. Olisinpa minäkin noin innostunut ja aikaisemmin minä olinkin. Nyt minä aavistelen jotain pahaa tapahtuvaksi ja vaikka olenkin työntänyt ajatuksen syrjään, se on silti alitajunnassani. Olen koittanut tolkuttaa itselleni, että olen aikaisemminkin aavistellut pahaa, eikä mitään ole tapahtunut ja mitä muka voisi tapahtua? Laiva uppoaisi vai? Onhan se kyllä mahdollista, mutta epäilisin, että se prosenttimäärä ei ole kovinkaan suuri. Mutta mitäpä minä tietäisin mistään prosenteista, en osaa matikasta muuta kuin mitä veljet ovat opettaneet ja se on aika vähän.

”Mary, tule tänne”, isäni huutaa ja käännyn katsomaan häntä. Hänellä on kokinasunsa päällään ja hänen avullaan sain töitä laivalta. Vain pienen tarjoilijan työn, mutta kuitenkin. Olen aina haaveillut maailmalla matkustamisesta. Äitini ei ole kuitenkaan asiasta kovinkaan hyvillään, hän vain tahtoisi minut hyvään avioliittoon.

”Kyllä isä, minä tulen”, katson vielä kerran satamaa, sen ihmisiä ja eläimiä mennessäni sisälle laivaan.

Ilta on vasta alussa ja ravintolassa on jo vaikka kuinka paljon ihmisiä. Naisilla on pukuja, joita kadehdin ja haluaisin itselleni. Naiset näyttävät niin kauniilta ja itsevarmoilta ne päällään ja miehet. Ah... niin komeita...

”Mary, lopeta haaveilu, olet töissä”, hätkähdän kuullessani uuden ystäväni Katen terävän äänen. Vilkaistessani häntä hän kuitenkin hymyilee enkelimäisesti. Hänellä on ihanat vaaleat kiharat hiukset, jotka ovat nyt kireällä nutturalla. Kate sipaisee irralleen päässeet hiussuortuvansa korvansa taakse jatkaessaan matkaa ja minäkin jatkan työntekoani. Hymyilen ihmisille, kysyn mitä he tahtovat ja ihailen heidän vartaloitaan, vaatteitaan ja hiuksiaan. Toivoisin olevani hieman rehevämpi, enkä tälläinen tikku, jolle mitkään vaatteet eivät oikein istu. Viedessäni väärän juoman eräälle herralle suljen ajatukseni pois päältä ja keskityn vain palvelemaan asiakkaita.

Herään aamulla Katen ravisteluun ja voihkaisen.

”Mene pois, minä nukun vielä”, mutisen ja käännän kylkeä. Minua väsyttää niin hirvittävästi. Ilta oli venynyt niin hirvittävän pitkälle ja tuntuu kuin olisi vasta yö.

”Mary, sinun on pakko nousta, meidän työt alkavat puolentoistatunnin päästä”, Kate vetää peittoa pois päältäni ja nousen nopeasti. Päästän epämääräisen uikahduksen.

”Puoli seitsemän”, huudahdan järkyttyneenä ja menen penkomaan pientä vaatekaappiani. Nopeasti puen työmekkoni Katen avustuksella ja letitän mustat silkkiset hiukseni kahdelle letille.

”Mennään nyt jo”, Kate hoputtaa ja lähdemme tarjoilemaan aamupalaa mahani kurninnan saattelemina.

Koko päivä oli hirveä, aamulla sain nipistettyä vain pieniä suupaloja tarjoilemisen lomassa ja vasta tarjoilun loputtua sain syödä. Siinä vaiheessa mahani oli kurninut jatkuvasti ja olin punastellut kaikille. Kuinka noloa! Onneksi tämän jälkeen minulla oli päivälliseen asti aikaa ja sen tuhlasinkin nukkumiseen ja hiusteni laittoon. Hiukseni ovat ihanat ja silkkiset, mutta aivan liian liukkaat. Sain ne jotenkuten kireälle nutturalle, mutta päivällisen ja loppu illan aikana ne pääsivät melkeinpä kokonaan vapauteen. Seuraavina päivinä olisi parempi tyytyä vain letteihin, jotka tekivät minusta aivan pikkutytön näköisen. Pääsin nukkumaan taas myöhään ja seuraavat päivät menivät samaa kaavaa kuin ensimmäisetkin, ilman nutturaa.

Onneksi sitten eräänä iltana pääsen nukkumaan kerrankin ajoissa. Vajoan kovalle patjalleni ja vedän peiton päälleni. En kuitenkaan yllätykseksi nukahda vaan tuijotan yläpedin pohjaa. Koitan saada unenpäästä kiinni, laskea lampaita ja ajatella, että olen väsynyt, haaveilen, mutta mikään ei auta. Lopulta luovutan ja menen tutkimaan tavaroitani. Löydän korulippaani, jota en ollut aamulla löytänyt. Tutkailen kaikkia vanhoja koruja ja löydän myös yhden uuden.

”Mary, mitä sinä teet”, kuulen Katen unisen äänen.

”En mitään, nuku sinä vain”, mutisen ja katson Kateen. Hetken päästä hän sulkee silmänsä ja jatkaa uniaan. Minä taas tutkailen löytämääni korua. Mistä se on ilmestynyt? Se näyttää vanhalta ja se on kultainen, koristeellinen riipus. Katson sitä hämmentyneenä ja ihastuneena. Se on minulle, tiedän sen, tunnen sen. Ripustan sen kaulaani ja käännyn sänkyni luokse. Nyt voisin mennä takaisin nukkumaan. Kuitenkin, juuri kun olen istumassa sängylleni laiva tärähtää. Mitä ihmettä? Laiva tärisee ja herätän hädissäni Katen. Hänen kultaiset hiukset ovat sekaiset ja katse sumea.

”Kate, jotain tapahtui. Meidän on pakko mennä katsomaan mitä”, mutisen. Kate ei vieläkään ymmärrä mitään ja tartun häntä kädestä. Minun on pakko ottaa hänet mukaani, jos jotain on tapahtunut niin mitä sitten Katelle tapahtuisi, jos hän jäisi vain nukkumaan? Juoksen raahaten Katea perässäni ylös kannelle ja katselen ihmeissäni ympärilleni. Emme ole ainoat jotka ovat tulleet kannelle. Sitten hälytys alkaa soimaan ja hätäraketti ammutaan.

”Mitä ihmettä tapahtuu”, Kate kysyy pelästyneellä äänellä.

”En tiedä, mutta meidän on pakko päästävä pelastusveneiden luokse”, juoksemme käsi kädessä alemmalle kannelle. Huomaan, että moni muukin on jo päässyt pelastuskannelle. Se on täynnä paniikissa olevia ihmisiä. Koitamme työntyä heidän läpi, mutta he tuuppivat meidät pois. Sitten huomaan lähestyvän vanhan naisen ja katson häntä ihmeissäni. Hän on ainut, joka näyttää huokuvan rauhaa.

”Sinä olet Mary, eikö vain”, hän kysyy ja nyökkään hämmentyneesti. Kuka nainen on ja mistä ihmeestä hän tietää nimeni?

”Tule”, nainen tarttuu käteeni ja vetää minut perässään ihmisten läpi. Otteeni Katesta irtoaa ja huudan häntä, mutta lopulta hän katoaa ihmisjoukkoon. Nainen pitää edelleen minun kädestäni lujasti kiinni ja raahaa minua läpi ihmisjoukon, kunnes olemme pelastusveneen luona.

”Jonkun pitää aina jatkaa, olen pahoillani, etten voi opettaa sinua”, nainen sanoo ja halaa minua. Jostain syystä minä vastaan halaukseen. Hän on lämpöinen ja tuoksuu kuin kodilta. Lopulta irrottaudumme toisistamme ja hän ojentaa minulle jonkun paksun kirjan ja lämpimän huovan.

”Pidä itsestäsi huolta ja muista, että olet erityinen”, nainen sanoo tirauttaen pienen kyyneleen ja työntää minua venettä kohti. Ajatukset myllertävät mielessäni veneen laskeutuessa mereen ja vasta jonkin ajan päästä, jonkun vanhan miehen tarjotessa minulle nenäliinaa huomaan itkeväni. Otan kankaisen nenäliinan vastaan ja pyyhin kyyneleeni siihen. Kiedon huovan olkapäilleni ja tuijotan laivaa, suurta laivaa, joka ei ikinä pääse New Yorkiin. En ajattele mitään, on kuin olisin torjunut ajatukset ja tunteet. Tuijotan vain laivaa ja sen viimein upotessa muistan isäni. Miten hänen oli käynyt? Entä Kate?

”Mikä kirja sinulla on”, joku vieressäni oleva nainen kysyy ja katson häneen ihmeissäni. Olin unohtanut koko kirjan.

”En tiedä”, mutisen vain ja nainen katsoo minua oudosti kääntyen viimein pois päin. Sen jälkeen minä itse katson kirjaa. Mikä se on? Mistä nainen puhui? Näen juuri ja juuri selvää hämärässä, melkein pimeässä, kannessa olevan nimen.

”Näkijä”