Terhi Tarkiainen
Tammi, 2018
403 s.
Oi, vampyyrejä! Olen ehdottomasti vampyyri-tyttö, ollut jo vuodesta 2005. En toki ole laisinkaan romantisoinut vampyyreja, köh, köh, totean myös lukeneeni Draculan ja nähneeni elokuvia kauhistuttavista ei niin romantisoiduista vampyyreistä. Enkä haluaisi olla vampyyri, kuka nyt haluaisi elää ikuisesti (toki olisihan se kiehtovaa, kaikki se aika kiertää maailmaa, mutta ei kiitos). Ihan näin, ettei kenellekään tule väärinkäsityksiä innostuksestani vampyyreja kohtaan.
Kohdatessani Pure mua -kirjan kuvan IG:ssä, olin jo niin myyty, violetti on mahtava väri ja omena, missä verta valuvat reiät. Kuka voi vastustaa sellaista kantta? Tähän ehkäpä vaikutti pieni omenainen viittaus erääseen toiseen vampyyri-sarjaan. Niin sitten laitoin kirjan varaukseen, enkä oikeastaan edes miettinyt mistä kirja kertoo, vähän toki luin aiheesta, mutta kansi ja vampyyrit saivat minut jo niin myymään sieluni, että en voinut edes ajatella, etten lukisi kirjaa.
Takakansi sanoo näin:
Kun Anna täyttää 30, hän saa vanhemmiltaan lahjaksi Vladin, upean vampyyrimiehen häkissä. "Jos vaikka opettelisit tällä, miten niiden miesten kanssa ollaan." Mukana on käyttöopaskin. Mutta Anna tahtoo vain palautusosoitteen.
Gradu vuoden 1918 punakapinasta saa jäädä, kun vampyyrit imaisevat Annan seikkailuun täynnä kahlittuja petoja, seksuaalisia paineita ja laastareita kaulalla.
Todellakin niin kiinnostava aihe ja tartuinkin teokseen innokkaasti. Luin sen aikalailla päivässä, se oli hyvin vietetty sunnuntai. Mietin kuitenkin kuinka asiat menivät hieman liian nopeasti ja kuinka paljon asiaa tässä olikaan. Mietin miten nämä gradu-jutut nyt liittyvät tähän, miksi pitää jotain Romppaista käydä tapaamassa, olisiko nämä tapaamiset voinut vain jättää pois.
Asiat todella tapahtuivat vain muutaman päivän aikana ja nopeasti, mutta se ei tainnut olla se ongelma, vaan se, että aivoni eivät ehkä pysyneet ihan mukana lukuvauhdissani. En suosittele lukemaan yhdessä päivässä.
Pure mua on viihdyttävä ja nautin suuresti kaikista vampyyri viitteistä. Rehellisesti myös Suomen historia osuudet olivat kiinnostavia, en hirveästi punakapinaa mieti, niin tämä herätti kyllä ajatuksia ja pienoista kiinnostusta asiaa kohtaan. Ja asiat todellakin, yllättävästi, liittyivät toisiinsa, kuten tarinoissa on yleensä tapana, tässä teoksessa en kuitenkaan nähnyt niitä mitenkään tulevaksi. Joitakin asioita toki epäili, mutta mikään ei ollut niin, että olisi todella tiennyt mitä tapahtuu tai miten tämä ja tämä liittyvät toisiinsa.
Nautin myös siitä, kun sai miettiä vampyyrejä uudelleen ja jotenkin virkistävästi. Myös se, kuinka Anna on kasvissyöjä ja yllättäen hän saa lahjaksi häkissä olevan vampyyrin, hänen reaktionsa yms., olivat kiinnostavia. Kaikki ne mitä toiselle ihmiselle/ei ihmiselle saa tehdä pohdinnat. Myös Annan ystävät olivat kiinnoisia persoonia. Asiat olivat hieman kärjistettyjä tai ehkä hieman enemmänkin kuin vähän, ja se toimi hyvin, kirja ei ollut liian humoristinen ja miten sen sanoisi, random. Olin erittäin tyytyväinen tästä humoristisuustasosta, kun usein en vain kohtaa näitä humoristisia juttuja, riippuu tietysti huumorista. Hymähtelin aina välillä, naurahdinkin varmaan. Itse pidän kirjaa oikein hyvänä, se oli viihdyttävä sisältäen paljon juttuja. Suosittelinkin kirjaa heti parille ystävälleni, jotka pitävät myös vampyyreistä. Toivon, että he lukisivat tämän pian, jotta voisimme keskustella.
Halloween-lukuhaaste 2018
Tätä kirjoittaessa pihalla alkoi satamaan vettä, ehkä se oli tuskastunut tunteeni, kun en tiennyt miten kirjoittaisin ja mitä todella haluaisin kirjoittaa tästä teoksesta, muuta kuin sen, että viihdyttävä, kiinnostava, ajatuksia herättävä.
Mietin myös mitä vampyyri ajattelisi nähdessään minun kokoelmani paranormaaleja kirjoja, joista suurin osa liittyy jotenkin vampyyreihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti