Kirjoittamispiiri

Hei taas ja aivan ihanaa joulun aikaa! Toivottavasti joulu on sujunut rennoissa ja mukavissa tunnelmissa. Itsellä ainakin on. Tänään kotiuduin siskolta, oli ihana taas nähdä Karskia ja Ronskia. Huomenna vähän vieraillaan sukulaisilla.

Toivottavasti piditte viime viikon tehtävistä. Tällä kertaa mennään ihan suoraan asiaan, joten kynä ja vihko esiin!


TEHTÄVÄT

En nyt toistamiseen esittele tajunnanvirtaa, viime viikolla mainitsin siihen kolme aloitusta lumisade, kaaos ja kasvi, jos haluaa jotakin aloitussanaa käyttää. Aika 10 min.

Tontun päiväohjelma
- Meillä näistä tuli todella erilaiset! Toinen kirjoitti lyhyen novellin ja toinen ihan vain mitä tonttu mihinkin aikaan teki.
- Aika 5 min.

Teksti, jossa mainitaan sanat...
- Lintu, kallio, kuolema
- Tekstin kuuluu olla yhtenäinen. Se onko asiat suuressa vai pienessä roolissa, ei ole väliä, kunhan ne ovat tekstissä mainittu.
- Aika 15 min.

Oman elämän aakkoset
- Listaa ensin aakkoset
A
B
C
jne.. Ja laita kello tikittämään. Kirjoita jokaisen kirjaimen kohdalle sana.
- Tämä oli itselle todella haastava, koska mieli tyhjenee kaikista sanoista, kun nopsaan pitäisi keksiä W, Z ja Q kirjaimiin jotain. Vaikka näistä tulikin vähän hassujakin, kuten mitähän Xaus tuolla omalla listalla meinaa, mutta pääosin todella osuvia ja tärkeitä asioita listaan tuli.
- Aika 5 min.

Kirjoita jostakin mitä näet
-Valitse jokin näkyvillä oleva esine, henkilö tms. ja kirjoita siitä, kuvaile miltä se näyttää, miltä se tuntuisi tms.
- Aika 5 min.


Toivottavasti pidätte näistä tehtävistä. Seuraavalla kerralla (kahden viikon päästä) uppoudumme dialogin maailmoihin.

Hilma

Heh, unohdin heti kotiovesta astuessa postata tämän. No, keskiviikon puolella ollaan vielä. Nyt jatkamaan ACOWARia. Ja puhtaiden petivaatteiden tuntu on ihana.

Kirjoittamispiiri

Hei ja tervetuloa näin osallistumaan meidän kirjoittamispiiriin!

Jaan teille täällä blogin puolella aina välillä meidän tehtäviä, mitä olemme tehneet ja luultavasti vähän kirjoituksiakin. Mutta ensin kerron mikä tämä kirjoittamispiiri oikein on.

Kirjoittamispiiri on ystäväni ja minun oma skypen välityksellä toimiva hetki, jolloin teemme erilaisia tehtäviä. Olemme molemmat kirjoittajalukion käyneitä, mutta sen jälkeen kirjoittaminen on jäänyt ja kaipasimme (taas kerran) jotakin piristystä.
Piirissämme on tällä hetkellä kaksi ja mahdollisesti vaihtelevasti muita osallistujia riippuen heidän innostuksesta ja aikataulujen yhteensopivuudesta. Päädyimme tähän järjestelyyn juurikin aikataulujen setvimisen vuoksi. Mitä enemmän ns. päättäviä jäseniä, sitä monimutkaisempaa hommasta tulisi. Tarkoitus pitää simppelinä

Olemme aiemminkin testanneet kirjoittamispiiriä, mutta silloin teimme sen facebookissa ja mukana oli virallisesti useampi ihminen. Se oli silloin hyvin erilainen, meillä ei oikeastaan ollut tiettyjä tehtäviä vaan tiettynä päivänä piti jakaa tekstiä. Se hiipui hyvinkin nopeasti. Nykyinen järjestelymme eroaa niin, ettei tapaamisten välissä tarvitse välttämättä kirjoittaa eli voisi sanoa, että tämä on matalan kynnyksen kirjoittamispiiri, jonka tarkoituksena on se, että edes pari kertaa kuussa kirjoitamme jotakin.

Kirjoittamispiiri tapaamiset ovat noin tunnin-kahden mittaisia kerran viikossa tai kahdessa. Emme ota paineita, koska kirjoittamisen ilostahan tässä on kyse.

Sisällöltään tapaamiset noudattavat suhteellisen samaa kaavaa:
- Tajunnanvirta 10 min.
- Lyhyempi tehtävä
- Pidempi tehtävä
- Lyhyempi tehtävä

Jaamme halutessamme tekstimme ja höpisemme kaikkea epämääräistä niin elämästä kuin kirjoittamisesta. Lopuksi sovimme milloin pidämme seuraavan kerran ja mietimme haluammeko kirjoittaa jotakin tapaamisten välissä.

TEHTÄVÄT

Tehtäviä meiltä löytyy omasta takaa jo jonkin verran, kiitos lukion kirjoittajaohjelmat ja lapsuudessa käydyt sanataidetunnit. Katsomme tehtäviä myös netistä ja kirjoista.
Emme jaa kaikkia kirjoituksiamme toisillemme ja meillä on aina määrätty aika jokaisen tehtävän tekemiseen.

Seuraavaksi tehtäviä, joita olemme tehneet, joten paperi ja kynät esiin! Aikahan merkkaa sitä aikaa, mikä oli käytettävissä kirjoittamiseen, siihen tulee lisäksi myös mahdolliset läpikäynnit. Jos meinaa aika loppua kesken, niin kuin meillä välillä käy, ei tarvi murehtia, kirjoita loppuun tai unohda viimeistely. Jos taas aikaa jää yli, niin kirjoita lisää, aloita uutta, mieti sanavalintoja tai siirry seuraavaan tehtävään.

Tajunnanvirta
- Lähdemme tästä aina liikkeelle, saadaksemme tekstin virtaamaan ja ajatuksia pois mielestä. Tajunnanvirran idea on nimensä mukaisesti kirjoittaa ylös mitä mielessä liikkuu mitään sensuroimatta. Tajunnanvirralle ei siis ole mitään oikeaa tai väärää tapaa emmekä jaa tajunnanvirta tekstejä toisillemme. Ainoastaan mahdollisia heränneitä ajatuksia ja fiiliksiä. En ainakaan itse koe mukavaksi jakaa tajunnanvirta tekstejäni, sillä niissä voi olla todella monenlaista sisältöä. Jakaminen saisi minut sensuroimaan ja miettimään sanavalintoja, mikä ei ole harjoituksen tarkoitus.
- Yleensä lähdemme liikkeelle jostakin tietystä sanasta. Tähän mennessä olemme käyttäneet näitä sanoja:
Lumisade
Kaaos
Kasvi
- Aika 10 min.
-Vinkkinä, paperikammon iskiessä kirjoita tajunnanvirtaa. Itsellä ainakin usein auttaa pieni "Argh, tästä ei tule mitään, ei rullaa ja pihallakin sataa vain vettä.." -teksti.

Kun kerran näin...
- Perinteinen aloita tällä ja kirjoita.
- Ystäväni kirjoitti runoja ja minä kirjoitin lyhyen tarinan. Eli voit siis halutessasi käyttää mihin tekstilajiin vain.
- Aika 15 min.

Seuranhakuilmoitus ja vastaus
- Seuranhakuilmoitus lehteen (tai muualle) ja vastataan siihen.
- Kuka hakee mitä
- Meillä tämä oli siis paritehtävä, annoimme ilmoitukset toisillemme ja vastasimme niihin. Minun henkilöni oli kilpikonna. Ja en, en ota vakavasti näitä tehtäviä. Älä sinäkään.
- Aika yhteensä 10 min (5+5)

Joulutarina
1. Luo päähenkilö ja mahdollisesti muita henkilöitä
2. Mieti mitä tarinassa tapahtuu
3. Kirjoita
- Teimme kohdat 1. ja 2. tapaamisen aikana. 3. kohta jäi luonnollisesti kotitehtäväksi. Jaoimme kirjoituksemme seuraavalla kerralla toisillemme.


Kiitos lukemisesta ja kirjoittamisen iloa!
Otan mielelläni vastaan kommentteja tehtävistä ja halutessasi voit jakaa tekstisi kommenteissa.

Ensi viikolla taas lisää tehtäviä!

Lumihiutale

Lumihiutale

Tunnustelen reunalla muiden mukana. En tahtoisi olla ensimmäinen tai edes yksi ensimmäisistä. Tai ehkä en haluaisi pudottautua ollenkaan. Tämä olisi minulle ensimmäinen kerta tässä muodossa. Joku vieressäni oleva rohkaisee minua, tunnen sen itsessäni. Kukaan meistä ei näe, kuule tai puhu. Me tunnemme.

Lävitsemme kulkee värinä, joka kertoo ajan tulleen. Ensimmäiset pudottautuvat, leijailevat kohti maata. Miltä tuo tuntuisi, leijailu kevyesti ilmavirtojen mukana. Epätietoisuus siitä, kuinka kauan saisi olla tässä muodossa. Takanani tulee kärsimättömyyden tunteita, kyllästymistä. Aikani on tullut, minun pitää siirtyä pudotukseen. Minua jännittää.

Liikahdan eteen päin ja putoan. Tämä on hyvin erilaista kuin se mitä olen aiemmin kokenut. Putoaminen ei ole kovaa vaan hidasta leijailua. Kevyttä, mukavaa. Tunnen toverini ympärilläni, ryhmämme on onnellinen. Leijailemme alas kuin tanssissa. Tuuli tarttuu meihin ja vie meitä ympäriinsä. Toivon, että siellä minne laskeudun olisi muitakin minun muodossani. Etten olisi yksin, jotten heti muuttaisi muotoani. Tahdon olla uniikki, yksilöllinen mahdollisimman pitkään. Tämä olomuoto on kaunein. Saan lentää taivaalla. En ole vain vesipisara, jotka kaikki ovat samanlaisia tai osa usvaa, jossa meitä ei erota toisistaan.

Lähestyn kohdetta muiden mukana, ympärilläni niin paljon ystäviä. Osa yhdessä, osa yksinään niin kuin minä. Lämpötila ei ole ainakaan vielä noussut niin paljoa, että sulaisin. Tahdon olla jäätynyt lumihiutale.

Tuuli puhaltaa kovempaa, lennän kauemmas muista, mutta en niin kauas, että kadottaisin tunteen heistä. Laskeutuessamme yhä alemmas, tuulikin pienenee ja jäämme leijailemaan ilmaan. Tunnen maan, kohteemme, lähestyvän. Aluksi tunne siitä on niin kovin heikko, en erota onko laskeutumispaikkamme millainen. Onko se autio vai onko siellä paljon elämänmuotoja, hengittäviä vaiko ei. En tahdo kysyä lähempänä kohdetta olevilta, sulkeudun heidän ajatuksiltaan. Tahdon arvoituksen pysyvän sellaisenaan mahdollisimman pitkään. Tahdon itse selvittää sen.

Tunnen korkeita elämänmuotoja, ne eivät hengitä, osa meistä laskeutuu niille, minä haluan perille asti. Toivon tuulen ohjaavan minut perille, sinne minne tahdon. Yritän kurottautua, mutta en voi hallita suuntaani. Laskeudun kapealle alueelle, en maahan, vaan nukkuvan elämänmuodon päälle. En ole siinä yksin, mutta meitä ei ole siinä vielä montaa. Ympärillä, tällä alueella on niin monta kaltaistani ja sellaista, jotka ovat melkein samanlaisia, vain eri muodossa. Vielä tiiviimmässä muodossa kuin minä, yhdessä, niin etteivät voi liikkua. Sellaisena, jona minä en viihdy. Osa on niin, että he liikkuvat minne vain pääsevät. Nautin tästä paikasta.

Luokseni, viereeni laskeutuu ystäviäni yhä enemmän. He ovat minussa aivan kiinni. Osa riemuissaan, osa tutkien, osa mitäänsanomattomina, kaikki kuitenkin onnellisina, tyytyväisinä tauosta matkallaan.

Tuulen puuska tarttuu meihin ja lennämme muualle, sinne minne halusin, alas, pohjalle, maahan. Kurotan tunteeni, ajatukseni mahdollisimman pitkälle, jotta saisin selville kaiken ympäristöstäni. Kaikki tuntuu niin suurelta, rauhaisalta. Minut täyttää euforinen tunne, jota en ole ennen kokenut. Jään tähän, en liiku vielä hetkeen. Saan rauhassa tutkailla ympäristöäni, nauttia olostani. Hiljaisesti vaivun ajatuksiini, kunnes taas jatkan matkaani, kiertokulkuani tässä maailmassa.

Kiitos, jos luit tämän. Olen kirjoittanut tämän ensimmäisen kerran joskus vuosia sitten. Tämän version kirjoitin pari vuotta sitten ja nyt tuntuu, että sen voisi kirjoittaa vielä uudelleen. Mutta en tee sitä ainakaan nyt, en ehkä koskaan.

-Hilma

Kun huomenna on kirjoittajapiiri, enkä ole vielä kirjoittanut joulutarinaa,

on juuri oikea aika päivittää blogia.

Ready Player One

Ready Player One
Ernest Cline, 2011
Suomentanut J.Pekka Mäkelä
Gummerus, 2012
510 s.

Luin Ready Player Onen innostuneena elokuvasta, joka on ehdottomasti todella hyvin. Yllätyin nähdessäni kirjan kannet, koska lukioaikainen kämppikseni luki tämän lukiossa ollessa ja silloin en ollut kirjasta mitenkään erityisen kiinnostunut. Kansi vain jäänyt mieleen siitä ajasta. Näin se mieli sitten muuttuu ja olen äärettömän tyytyväinen siitä, että muuttui. Sillä kirja on aivan loistava!

Voisin sanoa, että tämä kirja on tämän vuoden paras kirja. Paljon sanottu näin vuoden alussa, mutta tämä todellakin oli erittäin hyvä. Pitkästä aikaa äärimmäisen suuri halu saada opus omaan hyllyyn ja ensimmäistä kertaa ikinä tuli tunne, että haluan raapustella sivujen reunaan omia huomioita. Oikein tutkailla kirjaa ja tutustua siinä mainittuihin asioihin.

Ready Player One kertoo Parzivalin tarinaa, oikealta nimeltään Wade Watts. On vuosi 2044 ja suurin osa ihmisistä viettää kaiken vapaa-aikansa OASIS-nimisessä pelipalvelussa. Wade käy siellä jopa koulua. Se on 3D tai ehkäpä ennemminkin 9D maailma, kun jos on oikeat välineet, voit tuntea kaiken, haistaa kaiken. Aika siistiä ja kieltämättä olisi mahtavaa itsekin päästä tutustumaan tähän maailmaan, joka ei ole vain yksi maailma vaan monta, tuhansia planeettoja. Oasis kilpailee ankarasti Yösirkuksen kanssa ykkösmatkailukohteen paikasta.

Ready Player One on mahdollisuus tulevaisuudesta, joka todellakin voi käydä toteen. Onhan niitä virtuaalimaailmoja jo nyt. Erittäin kiinnostavaa luettavaa, jokseenkin 80-lukuun keskittyvää tietoa, sarjoja, elokuvia, pelejä. Todella paljon kaikkea, mitä voisi todellisuudessa tutkia. Ehdottomasti pelaajille sopivaa luettavaa, mutta myös muille. Oma pelitietämys on lähinnä Sims-tasoa, mutta en tuntenut oloani ihan ulapalla olevaksi, vaikka toki oli paljon asioita jotka ei herättäneet minkäänlaista kuvaa mielessäni, mutta ei se lukemista haitannut.

Elokuvan katselin uudelleen kirjan lukemisen jälkeen ja vaikka pidänkin elokuvasta, siinä oli joitakin asioita, jotka ärsyttivät minua paljon. Kirjassa Parzival tekee todella monia asioita voittaakseen Kutoset, hänellä on suunnitelma ja hän riskeeraa elämänsä. Mutta elokuvassa, ainakin itselle tuli kuva, että Parzival nyt vain sattui voittamaan ja oikeastaan Art3mis teki kaiken. Minua hiukan myös ärsytti se miten helposti Parzival sai elokuvassa kolikon. Kirjassa hänellä meni monta tuntia sen saamiseen. Vaikka toki ymmärränkin, että elokuvassa se oli tarinaan sopiva.

Lämpimästi siis suosittelen lukemaan, jos vaikka olisi sinunkin uusi suosikki!

Loistavaa näin mitä, neljä kuukautta myöhemmin tämä julkaista. Joskus sitä vaan on todella hidas laittamaan kuvan...

Keskiyön valtiatar

Keskiyön valtiatar
The Dark Artifices, Book One: Lady Midnight
Cassandra Clare, 2016
Suomentanut Terhi Leskinen
Otava, 2017
751 s.

Päädyin ostamaan tämän kaupasta, niin kovin pidän Shadowhunters tv-sarjasta. Muistin kuitenkin sitten, että Varjojen kaupungit sarjan viimeiset osat eivät olleet oikein minun makuuni. Positiivisesti kuitenkin yllätyin tästä, minulla ei ollut ennakkoajatuksia. En oikein tiennyt mitä odottaa. Ehkä juurikin siitä syystä pidin tästä paljon. Keskiyön valtiatar piti minut otteessaan ja joissakin kohdin yllätti. Tarina on viihdyttävä ja luinkin sen viikossa, aamuin illoin, harjoitteluuni kirja ei kuitenkaan seurannut mielen tasolla. Ainakaan niin kovasti, että olisin janonnut sen luokse pääsyä tai miettinyt sitä koko päivän.

Keskiyön valtiatar sijoittuu samaan maailmaan kuin Varjojen kaupungit sarja, josta on niin elokuva kuin erinäisiä vapauksia ottanut tv-sarja. Ajallisesti tapahtumat tapahtuvat joitakin vuosia Varjojen kaupunkien jälkeen. Keskiyön valtiattaren hahmot ovat sinänsä uusia tuttavuuksia, vaikka heidät kohdattiinkin jo aiemmassa sarjassa. Etäisesti muistan tämän Keskiyön valtiattaren vuoksi, muuten en olisi muistanut. Keskiyön valtiattaressa vierailevat vastavuoroisesti Varjojen kaupungit sarjan päähahmot kuten Jace Herondale ja Clary Fairchild.

New Yorkin sijaan ollaan kuitenkin Los Angelesissa, enkelten kaupungissa. Instituutissa asustaa Blackthornin perhe ja Emma Carstairs, jota ajaa eteen päin kosto vanhempien kuolemasta. Kun samantapaisi murhia alkaa tapahtumaan kaupungissa, Emma alkaa epävirallisesti tutkimaan tapauksia vetäen muutkin instituutista mukaan tutkimuksiin. Kuka uhkaa alamaalaisia ja miksi? Ovat kysymyksiä, joihin etsitään vastausta. Loppuratkaisua ei olisi voinut alussa arvata, mutta tarinan edetessä ainakin itselle tuli pientä epäilystä syyllisestä ja voisin sanoa, että oikeastaan yllätyksen teki se, että syyllinen oli juuri se henkilö, jota oli epäillyt, mutta päättänyt, ettei se voi olla hän.

Tarinassa Emma ja Jules ovat parabateita, (valan vannoneita taistelutovereita) ja minua jokseenkin ärsytti heidän erikoisuutensa. Mietin onko heissäkin nyt jotakin erityisen mahtavaa ja miksi. Edellisen sarjan Jacella ja Clarylla, kun on. Mietin, ettei Emmalla ja Julesilla mitenkään voi olla samasta syystä, mutta mikä se sitten on. Mielestäni ratkaisu oli hyvä ja kiinnostava.
Jotakin pientä samanlaisuutta voi havaita ainakin näiden kahden sarjojen aluissa romantiikan osalta. Löydetään rakkaus, halutaan olla yhdessä, mutta selviää, ettei voida olla, sydän särkyy. Toisaalta tämä ei haittaa, ainakaan minua. Pidän romantiikasta, mutkikkaasta sellaisesta, ja nämä ovat kuitenkin hyvin erilaisia tilanteita. Mielenkiinnolla jatkan seuraavaan osaan Varjojen valtiaaseen, jos vaikka selviäisi mitä näille kyyhkysille tapahtuu. Myös uusi kiintoisa henkilöhahmo ilmestyi, tai toki, se oli heti Keskiyön valtiattaren alussa, mutta en mitenkään olisi arvannut hänelle tämmöistä roolia! Mielenkiintoista.

Toivotan teille onnellista jatkoa!

Helmet lukuhaasteen kohtaan:  17. Kirjassa on kaksoset.
Popsugar haasteen kohtaan: A book by an author whose first and last names start with a same letter

Luonto on kummallinen, viikonloppuna mitä ihanin, lämpöinen keli, sitten iskee räntäsade hirmuisen tuulen kera, yllättäen onkin taas kylmä.