maanantai 18. kesäkuuta 2018

Kultaportin kaunottaret


Kultaportin kaunottaret
Sara Medberg
Otava 2018
sivuja 445

Kohtasin tämän kirjan Instagramissa, niin kuin monen muunkin teoksen olen viime aikoina kohdannut. Olen äärimmäisen kiitollinen kaikista niistä vinkeistä, jotka olen kohdannut kirjagramissa. Ihan toinen maailma avautunut kirjatilin avaamisen jälkeen. Ja lukeminen on tullut myös aktiivisemmaksi tauon, jos sitä siksi voi sanoa, jälkeen. Tuntuu myös siltä, että on ainakin jonkin verran perillä tämän hetken kirjoista, mikä on ehdottomasti todella hyvä asia.

Mutta Kultaportin kaunottariin, jonka luin kahdessa päivässä. En kylläkään ilman 8intwo -lukumaratoonia olisi tätä kirjaa siinä ajassa lukenut. Tai no kieltämättä, nyt kesälomaillessa käyttää välillä paljon aikaa lukemiseen. Kohtasin Kultaportin kaunottaret ensin siis Istagamissa ja, koska minua kiinnostaa historialliset romanttiset tarinat, oli tämä heti pakko laittaa varaukseen. Harvemmin oikeastaan luen historiallisia romaaneja, mutta tämä osui juuri oikeaan saumaan, että halusin heti lukea.

Kultaportin kaunottaret sijoittuu 1870-luvun Turun seurapiireihin. Kolme nuorta neitoa tutustuvat kirjassa toisiinsa ja asuvat Kultaportin talossa ja käyvät naisväenkoulun debytanttikurssia. Adele Wilenius on 19-vuotias paronintytär, jolla on uudenaikaisia ajatuksia ja hän haluaisi opiskella. Margaretha Château on markiisittaren tytär, joka ei käytä silmälaseja, koska "Mamanin mukaan hieno nainen ei yksinkertaisesti voinut käyttää niin arvoa alentavaa kapistusta". Mamselli Beatrice Sommerin vanhemmat ovat menehtyneet ja hän asuu isosetänsä luona. Nämä kolme nuorta naista tapaavat ja ystävystyvät sekä tietenkin löytävät rakkauden, mutta ei tietenkään ilman ongelmia!

Vaikka tarina kieltämättä olikin aika arvattava, ei ollut vaikeuksia päätellä kenen kanssa kukakin menee yhteen, oli tarinaa silti viihdyttävää lukea. Jotkut ovat sanoneet kirjan olleen hieman harlekiinimainen ja olen itsekin samaa mieltä. Tämä ei minua haitannut, elän romantiikasta, mutta toisaalta, ei olisi haitannut jos harlekiinimaisuus olisi kokonaan uupunut. En ainakaan sen takia tähän kirjaan tarttunut.
Rehellisesti luen harvoin, nykyisin kuitenkin useammin, kirjoja, jotka sijoittuvat Suomeen. Joskus en sietänyt ajatusta Suomeen sijoittuvista kirjoista, enkä oikeastaan edes lukenut suomalaisten kirjoittamia kirjoja, paitsi heppakirjoja luin kyllä innolla, onneksi tästä olen jo ylitse päässyt, siis siitä suomalaisuudesta enkä heppakirjoista. Tällä kertaa yksi syistä mielenkiinnolleni tätä kirjaa kohtaan oli se, että se sijoittuu Turkuun. Minua kiinnosti millaista elämä olisi voinut olla Turussa 1870-luvulla ja kyllähän tämä hieman vastasi siihen. Nyt olen myös kiinnostunut lukemaan enemmän Suomeen sijoittuvia historiallisia kirjoja, joten hyviä vinkkejä otetaan vastaan.

Voisin sanoa, että Kultaportin kaunottaret oli melkein sellainen kuin sen arvelinkin olevan, vaikka toisaalta en sitä hirveästi ajatellut millainen se on, olin vain kuulostaa hyvältä kirjalta, varaukseen. Kultaportin kaunottaret oli mukavan kevyttä, viihdyttävää ja oikein hyvää lukemista kesälle. Eikä myöskään ihan kokonaan rakkautta, vaan ihan vähän mysteeriäkin, mikä kyllä yllätti, en tiennyt että siinä olisi semmoistakin.

Lainasin kirjan kirjastosta ja vain hitusen näin kauniista violeteista kansista, kirjakaupassa oli ihan pakko katsoa kansia ja kyllä, rakastuin. 

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Harry Potter



Harry Potter ja Viisasten kivi kuvitettu
Harry Potter and the Philosopher's Stone, 1997
J.K. Rowling
kuvittanut Jim Kay
suomentanut Jaana Kapari
Tammi, 2015
sivuja 248

Harry Potter ja Salaisuuksien kammio
Harry Potter ans the Chamber of Secrets, 1998
J.K. Rowling
suomentanut Jaana Kapari
Tammi, 2002
sivuja 365

Joskus yläasteella ollessa luin Viisasten kiven ja Salaisuuksien kammion. Traagisesti aina kärsinyt tästä aukosta sivistyksessä, kun en ole muita lukenut. Muutamien ystävieni kanssa keskustelimme aiheesta kevättalvella, osa hämmästeli, kun en ollut lukenut ja osa kertoi etteivät hekään ole. Päädyimme siihen, että lukupiiri olisi todella mahtava. He, jotka ovat lukeneet voivat lukea uudelleen (tai olla lukematta ja vain saapua keskusteluun) ja he, jotka eivät ole vielä lukeneet, niin, no ainakin itse olen todella tyytyväinen, kun tämän vuoden loppuun mennessä olen lukenut kaikki Potterit!

Eilen meillä oli ensimmäinen lukupiiri tapaaminen kahdesta ensimmäisestä kirjasta, jonka aikana söimme paljon. Oli haasteellista pysyä vain kahdessa ensimmäisessä kirjassa tai no ei sinänsä minun, kun en ole muita lukenut, mutta muiden. Kohta varmaan luemme vain kaikki ja pidämme yhden suuren keskustelun. Rehellisesti haluaisin jo lukea Azkabanin vangin, mutta seuraavaan lukupiiriin on vielä kuukausi! Onneksi on muita hyviä kirjoja hyllyssä odottamassa.

Historiani Pottereiden kanssa on se, että olen aina pitänyt niistä elokuvista. Lukiossa ollessa katseltiin maratoonina kaikki kahdessa illassa, sen jälkeen niitä ei ole katsonut tai en ainakaan muista, että olisin. Seuraavana aamuna maratoonin jälkeen herätessä ensimmäinen ajatus oli, ettei Hermione palauttanut vanhempiensa muistia. Siinä kohtaa oli todella harmi, kun ei ollut lukenut kirjoja. Kämppis osasi kuitenkin vastata, mutta ei se hirveästi järkytystäni poistanut. Siitä on nyt jo muutama vuosi aikaa ja olen edelleen niin traagisen nyyh..
Elokuvat voisi katsella uudestaan kirjojen lukemisen jälkeen. Saa nähdä mitä mieltä niistä on silloin.

Mutta siis kirjoista. Ala-asteella, neljännellä tai viidennellä ollessani ostimme minulle kaksi ensimmäistä Potteria, kun löysimme ne kirpputorilta (itseasiassa kaikki Potterini, paitsi kuvitettu, on ostettu käytettyinä, viimeinen kyllä vielä uupuu). Aloitin tietysti lukemaan Viisasten kiveä, mutta en lukenut sitä hirveän pitkälle, se ei vain iskenyt minuun jostain syystä. Yläasteella ollessa tartuin siihen kuitenkin uudelleen ja luin Viisasten kiven ja Salaisuuksien kammion. Kävi kuitenkin niin, ettei minulla ollut heti Azkabanin vankia saatavilla, niin en sitten lukenut koskaan enempää. Kirjoja kaikkia lukematta tiedän kuitenkin olevani ehdottomasti Puuskupuh.

Mitähän sitten sanoisi Viisasten kivestä ja Salaisuuksien kammiosta... ne olivat hyviä ja haluan jo lukea seuraavan. Vaikka tietääkin elokuvien pohjalta tarinan, niin kirjat on niin paljon enemmän (näin olen ainakin kuullut). Ja olen hämmentynyt niistä suippohatuista, joita he käyttävät, sitä ei vain jotenkin älyä, että he kulkevat hatut päässä sinne ja tänne.